14. joulukuuta 2007
I'll fly like an eagle to where I belong.

Viimeinen ilta! Aamulla vähän ennen kymmentä suunnistan junalla Birminghamiin, sieltä puoli kahdeltatoista bussilla Heathrow'lle ja sieltä kello neljän koneella Suomeen! Nyt kun tämä viimeinen ilta ja yö vielä kuluisivat nopeasti, niin olisin onnellinen.

Täytyy kyllä myöntää, että mua vituttaa jo valmiiksi ajatus ton mun urheilukassin kanniskelusta ympäriinsä. Siellä ei ole tavaraa paljon nimeksikään, ja sekin vähä on melkeinpä kaikki joululahjoja ja isot pinkat ekologian ja solubiologian monisteita, ja silti koko roska painaa taas kun siellä olisi kiviä. Mun olkapääni tulee taas itkemään kivusta kun tää reissu on ohi. Antaisin tällä hetkellä aika paljon jättikokoisesta vedettävästä matkalaukusta.

Ja mua vähän itkettää että pääsen näkemään seuraavan jakson Gundam 00'aa vasta sunnuntaina, mutta ei se mitään. Kaikki on sen arvoista, koska mä pääsen kotiin! PULLAA.


11. joulukuuta 2007
PULLAA.

Neljä päivää!

Öö. Mulla oli ihan jotain sanottavaakin, mutta nyt se otti ja katosi. Tyypillistä. Mutta mitäs pienistä, muutaman päivän päästä pääsen kotiin ja vedän itseni niin täyteen pullaa ja pasteijaa ja karjalanpiirakkaa ja puolukkapiirakkaa ja ruisleipää että niitä tursuaa korvista ulos. Ja kuljen viikon jokainen kissa vuorotellen kainalossa. Ja liimaudun pleikkariin kiinni. Ja käyn mun vakiokampaajalla ja kunnollisessa hammaslääkärissä. Ja nautin kunnollisesta suihkusta ja sähköhellasta. Ja vietän niin paljon aikaa Riikan kanssa että se kyllästyy muhun.
Ai hitto, koti, mulla on NIIN ikävä sua.

Mikä japanin loppukoe, milloin? Ai huomenna. No kato pentele.


07. joulukuuta 2007
Pseudotsuga mensiezii.

Taisin sittenkin selvitä suhteellisen kunnialla puumorfologian kokeesta. Onneksi iso osa tunnistettavista puista oli ikivihreitä, jotka on selvästi se mun vahvempi alue. Parin näytteen kohdalla olin aivan hukassa eikä mulla ollut aavistustakaan mistä puusta ne mahtoivat olla ja jouduin arvaamaan jotain suunnilleen sinne päin, mutta yllättävän ison osan tunnistin ihan oikeasti. Kyllä se ainakin läpi menee, mikä on tässä vaiheessa se tärkein asia (koska ensimmäisen vuoden arvosanat eivät tule näkymään missään eivätkä vaikuttamaan yhtikäs mihinkään).

Nyt jos pyrkisi saamaan viikonlopun aikana toisen solubiologian raporteista valmiiksi ja vaikka toista edes vähän alkuun, niin olisi pullat aika hyvin uunissa (mmm, pullaa...).

Kellohan on Japanissa jo kuusi lauantai-iltana, eikö niin? Eikö niin? Plz?


06. joulukuuta 2007
Tonttu ei vaan saa unta.

Tosi helvetin siistiä. Kello on puoli kuusi aamulla ja mä olen ollut hereillä neljästä asti, koska en yksinkertaisesti saa unta. Pyörin sängyssä vielä tunnin, yrittäen itsepäisesti saada nukuttua, mutta koska siitä ei tullut lasta eikä paskaa, turhauduin ja nousin ylös. Koska let's face it, mikään ei ole niin vittumaista kun yrittää saada unta silloin kun ei vaan yksinkertaisesti nukuta. Miksi mulle aina käy näin niinä aamuina, kun pitäisi herätä aikaisin ja olisi tärkeää saada nukuttua kunnolla? Miksei voisi kärsiä unettomuudesta niinä aamuina kun ei ole väliä miten pitkään nukkuu? Mun aivot vihaa mua.

Kaikesta huolimatta, hyvää itsenäisyyspäivää, Suomi. Wish I was there (semminkin, kun tänään olisi vapaapäivä).


04. joulukuuta 2007
Look at Frosty go over the hills of snow.

Miten tässä aina käy näin? Kello on kohta kaksi aamulla ja mä vaan kukun edelleen pystyssä tekemättä kuitenkaan mitään järkevää. Miksen mä ikinä pääse ajoissa nukkumaan?

Sain sentään tänään eilen kuitenkin tehtyä sen ekologian presentaation ja, köh, vähän muutakin. Taistelin koko päivän Keynoten kanssa ja sitten päätin, että parempi vaan jäädä solubiologian luennon jälkeen tekemään se rehellisesti Windowsin PowerPointilla, niin se ainakin toimii eikä käy nolosti. Nyt se on sitten tehty ja enää täytyy koota tuosta lähdeartikkelista lyhyet muistiinpanot PP'ssä olevien pääpointtien tueksi. Teen sen heti huomenna myöhemmin päivällä.
Ja kun se on tehty, teen muutaman japanin kuunteluharjoituksen keskiviikkoa varten ja sen jälkeen yritän takoa puumorfologiaa kaaliini loppupäivän. Ja kunhan nuo on saatu kaikki alta pois, voin viikonloppuna hukuttautua tieteellisiin raportteihin. Jossain vaiheessa pitäisi ehtiä opiskella japanin loppukoettakin varten, mutta saas nyt nähdä.

Huh, kiirettä pitää. No, kuluupahan aika nopeammin.

(Se on Tapio Rautavaara, ei Tapio Rautaharava! Tää on ihan kokonaan sun vika, äiti!)


03. joulukuuta 2007
OPPS.

Ai hitto, unohdin ihan kokonaan että torstaina on ekologian pakollinen presentaatio. En ole edes aloittanut omaani, koska rehellisesti sanottuna unohdin aivan autuaasti koko jutun. :x No, tiedäpähän mitä teen huomenna tänään.


02. joulukuuta 2007
Bubo bubo.

Joulukuu! 13 päivää ja olen kotona!

Marraskuu meni ohi aivan tajuttoman nopeasti, ja hyvä vaan, koska vaikka kyseessä oli luultavasti helpoin marraskuu, jonka olen ikinä kokenut, lähinnä siksi että täällä sää on ollut paljon valoisampi ja kuivempi kuin Suomessa (vastaa ehkä jotain Suomen syyskuuta), niin koko kuukausi koostui periaatteessa siitä, että laskin viikkoja siihen että pääsen kotiin. Välillä oli todella vaikeaa olla täällä ja olisin antanut aika paljon asioita että olisin päässyt takaisin Suomeen. Nyt jo onneksi vähän helpottaa, lähinnä siksi että päiviä kotiinlähtöön on niin vähän ja nekin luultavasti kuluu suhteellisen nopeasti viimeisiä kouluhommia vääntäessä.
Solubiologian kurssille pitäisi saada väännetyksi kaksi tieteellistä raporttia vielä ennen joululomaa, puumorfologian koe on perjantaina, japanin portfolio pitää palauttaa keskiviikkona kuuntelukokeen yhteydessä ja samaisen aineen puhumis- ja kirjallinen koe on seuraavalla kouluviikolla. Onneksi japanin portfolio on nyt valmis, kun sain tänään kirjoitettua vaaditun 500-sanaisen reflective piece'n, jossa pohdin kokemuksiani kurssista ja japanin opiskelusta. Vielä pitäisi valmistautua vähän kuuntelukokeeseen ja sitten alkaa päntätä raivoisasti puumorfologian kokeeseen. Olen ihan satavarma, että tulen ryssimään sen aivan täydellisesti, koska ainakin osa kokeesta koostuu siitä, että meidän pitää tunnistaa puita opettajan tuomista näytteistä, latinankielisine nimineen kaikkineen. Mä tunnen olevani ihan eriarvoisessa asemassa muiden oppilaiden kanssa, koska Englannin puut on täysin vieraita mulle ja olen niiden nimien kanssa aivan hukassa. Onneksi solubiologian ja ekologian kokeet on vasta tammikuun lopussa loman jälkeen, joten ehdin lukea niihin perusteellisemmin sitten kotona (saas nyt nähdä).

Jossain vaiheessa pitäisi vielä ehtiä tehdä vähän jouluostoksiakin.

Vesa-Matti Loirin Lapin Kesä on jotain aivan tajuttoman hienoa. <3