15. marraskuuta 2010
!

PUNATULKKUJA! Punatulkkuja olohuoneen ikkunan alla olevassa pihlajassa! Hii! <3
(Selvennyksen vuoksi kerrottakoon, että punatulkut ovat ehkä lempilintujani IKINÄ ja menen aina onnesta sekaisin kun näen niitä, koska niitä näkee niin harvoin.)


11. marraskuuta 2010
Häyväy.

Ai saatana mikä hirveä päänsärky. Sorruin tänään töissä tyhmänä syömään pari palaa suklaata, jotka asiakas toi meille tuliaisena risteilyltä kiitokseksi koirahoidosta (Seriously? Sähän maksat siitä, miksi sä meitä kiität?) ja nyt sitten tunnen sen päässäni. Tyhmä idiootti. Mun pitäisi jo oikeasti ymmärtää jättää noi jutut joissa on maitoa suosiolla sivuun, koska mun kroppa ei vaan enää kestä niitä, mutta kun välillä vaan iskee himo. Mutta ei enää, nyt mä ryhdistäydyn! On jotenkin muutenkin päässyt ruokavalio vähän lipsumaan viime aikoina ja on muuten aika saatanan huono omatunto siitä. Nyt taas tiukasti maidoton linja, senkin vätys! Soijajugurtit matkaan ja jätät ne maitojutut muiden syötäväksi. Sä pystyt kyllä vastustamaan niitä. Yosh!

Plus että päikkäritkin vähän venähti. Piti vaan hetkeksi torkahtaa kun olin niin väsynyt ja sukat ja jalat märkinä ja kylminä ja hups, sitten nukuinkin kolme tuntia. Onneksi äiti soitti vähän ennen kuutta ja herätti. Oli kyllä vähän koominen hetki parin sekunnin ajan siinä kun unen tokkurassa hyppäsin vastaamaan, kun kuvittelin että olin vahingossa nukkunut koko yön aamuun asti ja nyt töistä soitetaan että missäs olet. Sitten olinkin vähän "bwuh" kun se olikin äiti.
Mutta toisaalta ihmekään että nyt nukutti noin pitkään, koska kaksi viime yötä on mennyt tosi huonoilla unilla. Jotenkin en pysty rentoutumaan, vaan ajatukset pyörii levottomina päässä enkä saa niitä pysähtymään ja sitten uni on tosi katkonaista ja rauhatonta. Inhottavaa. Mulle on joskus pahimpina masennuskausina käynyt noin, mutta en siltikään tiedä mitä sille pitäisi tehdä. Nyt ei ole unilääkkeitäkään. Saattaa johtua stressistä, mutta toisaalta en tiedä mitä mä niin erityisen pahasti stressaisin. Ehkä oon taas vaan tyhmä pehmo, enkä osaa nukkua yksin, koska sitä mä olen tässä jo jonkin aikaa märehtinyt itsekseni. On nimittäin tosiaan aika uskomattoman perseestä mennä yksin nukkumaan silloin kun ei haluaisi, vaan tahtoisi jonkun viereen. Ja voi luoja miten jotkut jutut saa mut tällä hetkellä menemään "<3!" aivan uskomattoman paljon. Nnnngh! Laa laa laa, joo, eikä siitä sitten enempää.

Tekee mieli Marianneja. Nyt ryhdistäydy, läski!


09. marraskuuta 2010
Terror in the depths of the fog

Oho, kirjoitin viime kuussa tasan kerran. Hups. No, toisaalta mulla oli loppujen lopuksi viime kuussa aika vähän sanottavaa, ja jotenkin sekin jäi aina kirjoittamatta, koska olen tosiaan iltaisin töiden jälkeen melko väsynyt ja huono kokoamaan mahdollisia ajatuksiani. Plus että lokakuu meni jotenkin aivan uskomattoman nopeasti - ensin oli ensimmäinen päivä ja sitten yhtäkkiä, olin Halloween-viikonloppuna Lockonini luona. Lol wut. Jotenkin päivät vaan sulautui yhteen isoon rutiiniin enkä edes kunnolla muista mitä olisin tehnyt koko kuussa. Ulkoilutin paljon koiria, ja...öö. Niin.

No, sain mä tosiaan kissan ja pupun. Siinä ainoassa lokakuun merkinnässä mainitsemani kilpparin värinen löytökissa tuli siis säilytysaikansa päätteeksi mun luo asumaan ja sai nimen Pippuri. Edelleenkään ei ole vauvoja näkynyt, mikä on mun mielestä yllättävän harmi, koska olisin halunnut kissanpentuja vaikka olisinkin ehkä sitten ollut pulassa niiden kanssa. Pippuri kävi kyllä lääkärissä, mutta tunnustelemalla ei löytynyt kuin yksi pullistuma, jota lääkäri epäili täysinäiseksi virtsarakoksi, enkä sitten halunnut maksaa ylimääräistä 60 euroa ultrauksesta. Joten tässä nyt sitten odotellaan vielä vähän aikaa, mutta huonolta näyttää, koska Pippuri ei edelleenkään ole muhkurainen eikä sen nisät ole turvonneet. Toisaalta lääkäri ei myöskään löytänyt Pippurilta leikkaushaavaa, joten sitäkään ei tiedetä onko Pippuri jo mahdollisesti steriloitu. Mikään ei siis selviä kuin odottelemalla, pari viikkoa mahdollisia pentuja ja kevääseen mahdollista kiima-aikaa. Rokotuksiakaan Pippuri ei saanut, koska lääkäri ei uskaltanut riskeerata kissaruttorokotusta sillä pienelläkään todennäköisyydellä, että Pippuri odottaa pentuja, koska siitä voisi tulla jotain haittavaikutuksia. Niin että mistä mä siellä lääkärissä sitten maksoinkaan?
Niin, ja se pupu. Se on meidän koulun kani- ja jyrsijäopettajan leijonalupan poikanen, viralliselta väritykseltään sinivalkoinen japanilainen, eli siis melkein kokonaan valkoinen karvakasa, jossa on siellä täällä vähän siniharmaata. Maailman kaunein pieni poika, viralliselta nimeltään Delfoin Martzipan, mutta perheen kesken Mochi. Koska täytyyhän sen nimen nyt sopia teemaan: mun kaikilla pupuilla on japanilaiset nimet ja pojilla vielä tyttöjen nimet (Kiku, mikä tarkoittaa siis krysanteemia, ja nyt Mochi, joka nyt ei varsinaisesti ole tytön, tai yleensäkään, nimi, vaan se sellainen riisimössöherkku, jota japanilaisten mukaan kuussa asuva pupu tekee). Jouduin aika kovan tenttauksen alaiseksi että se meidän opettaja suostui myymään sen mulle - yllättäen, koska olen eläintenhoitajaopiskelija, joten rima on aika korkealla sille miten hyvin mun pitäisi osata se hoitaa. Mutta tokihan mä hoidan sen niin hyvin kuin on vaan mahdollista, olin sitten alan opiskelija tai en, nyt mulla vaan on vielä enemmän tietoa kuin ennen. Nyt vaan pitäisi saada Mochi tutustutettua laumaan. Tällä hetkellä pieni poika asuu yksin häkissä ja nuo kolme muuta porsasta pyörivät lattialla, ja tätä järjestelyä sitten aina välillä vaihdetaan, jotta Mochin hajua olisi mahdollisimman paljon joka paikassa. Jossain vaiheessa pitäisi sitten uskaltaa päästää kaikki vapaana yhteen ja katsoa mitä tapahtuu. Mutta ehkä ei vielä. Ama on varsinkin vielä niin tuimana, että siinä vaan Mochilta karvat lentäisivät. Susu ja Kikun ovat aika paljon lunkimpia, mutta kyllä nekin pöllyttävät lapsiparkaa jonkun verran. Eli vielä vaan lisää totuttamista. Kyllä te kanit olette sitten hankalia.

Mitäs muuta?
Vielä olisi vajaa kolme viikkoa työharjoittelua jäljellä, sen jälkeen yksi rästikurssi koulussa, mikä tarkoittaa paria tuntia koulua viikossa. Eli mulla on 3. jakso käytännössä lomaa. Tai siis, pitäisihän mun sen aikana myös huhkia opinnäytetyöni valmiiksi, mutta antaas nyt katsoa. Mulla on niin hatara käsitys koko työn tekemisestä, että en pidätä ollenkaan hengitystäni että saisin sen tammikuun loppuun mennessä tehtyä. Aiheesta on onneksi jo ajatus, mutta se pitäisi vielä hyväksyttää ja sen lisäksi tarvitsisin paljon ohjausta siihen, miten sitä työtä konkreettisesti lähdetään kirjoittamaan.

Ei kukaan tahtoisi kissanpentuja? Pomo kertoi töissä jokunen päivä sitten, että jossain naapuritalossa on noin luovutusikäinen valkomusta kissanpentu vailla kotia. En tosin muista kertoiko se onko se tyttö vai poika. Mutta auttakaa joku pientä lasta, etten mä joudu oikeasti kohta kahlaamaan kissoissa tässä 34 neliön yksiössäni.

Yyyy, haluan pelataaa. Saatiin taas Lockonini kanssa useampi vuoro eilen aikaseksi, kun satuttiin molemmat ajan kanssa yhtä aikaa messengeriin, ja oli taas niin upeaa. Odotan vaan enemmän kuin innolla, että päästäisiin pelaamaan söpöjä romanttisia ja hot smexyjä asioita~
Ja nyt kun ollaan vähän niin kuin asiassa, niin hih, pitäisi käydä ostamassa tonttupukukangasta, koska ollaan tekemässä meidän tuleviin pikkujouluihin tonttu!Tieria ja -Lockon cosplayt. Ja mä sain "luvan" tehdä Tierian puvusta mekkoversion, sellaisen, joka sillä on yhdessä doujinshissa. ♥
Kyllä, olen just näin pönttö.