27. marraskuuta 2007
D:

Mun tekee niin paljon mieli korvapuusteja ja mustikoita ja puolukkapiirakkaa, että mä varmaan räjähdän kohta. Joko mä pääsen kotiin? Joko? Joko nyt?


25. marraskuuta 2007
Stupid sexy Tieria.

Kyllä on ollut maailman hitain viikonloppu - missään ei ole tapahtunut mitään ja mä olen vaan tylsistynyt. Ainoa kunnon viihdyke on ollut Riikka messengerissä, eli thank god for that. Muuten olisin varmaan vaan nukkunut koko viikonlopun. Tuntuu jotenkin oudolta, kun ei ole mitään, mitä pitäisi tehdä. Tai no, periaatteessa on, mutta en voi tehdä sitä ennen kuin saan tarvittavan aineiston käsiini, mikä toivon mukaan on huomenna. Jos sitten saisin senkin alta pois.
Olisi myöskin ihan mielenkiintoista saada pikkuhiljaa takaisin niitä koulutöitä, joita täällä on verisuoni pullistellen väännetty. Puumorfologian esseen arvosanoja ei saatu vieläkään, vaikka siitä hemmetin tehtävästä on jo monta viikkoa.
Flunssa on onneksi mennyt jo enemmän tai vähemmän pois, vaikka jäljellä onkin edelleen limainen ja välillä kipeä kurkku. Välillä myös imusolmukkeet kaulassa alkaa muistuttaa olemassaolostaan, joten en ilmeisesti kuitenkaan ole ihan täysin terve vielä. Toivottavasti tämä nyt ei kuitenkaan enää pahene tästä, koska tarkoitus kuitenkin olisi jaksaa painaa suhteellisen täysillä nämä jäljellä olevat viikot - joita ei siis onneksi ole enää kuin kolme. Toisaalta taas kolme viikkoa ei ole ikinä tuntunut näin pitkältä ajalta. En malta enää odottaa, että pääsen taas moneksi viikoksi takaisin Suomeen, nyt varsinkin kun siihen on enää niin vähän aikaa. Kulukaa, viikot, kulukaa~


13. marraskuuta 2007
Sacre bleu.

Taivas on Superdrug Antiseptic Cherry Sore Throat Lozenges! Revin pakkauksen auki ennen kuin ehdin edes kaupasta ulos, ja ah, minuutin sisään henki alkoi kulkea eikä nielaiseminen enää sattunut. Eikä enää edes yskitä niin paljon. Ostin myös viinimarjamehua, jota jouduin lämmittämään mikrossa, koska en saanut mistään käsiini tiivistettä, johon olisin voinut lisätä kiehuvaa vettä. Lähettäkää Suomesta, jooko. Nyt tungen itseni täyteen C-vitamiinia (vaikka senkään tehoa ei kai ole todistettu siinä vaiheessa kun flunssa on jo päällä) ja särkylääkkeitä, niin avot, eiköhän se tästä.

Tunnen aivan suunnatonta ahdistusta siitä ekologian raportista, jonka pitää olla valmis maanantaiksi. Tehkää joku se mun puolesta.


12. marraskuuta 2007
"Gay gay real gay sissy gay gay gay gay BUTTSEX!"

Ai, sattuu. Tulin viime yön aikana kipeäksi, koko päivän on ollut kurkku kipeänä, nenä vuorotellen tukossa tai vesiputous ja yskittää. Do not want. Onhan se tietty aika hyvin, että mulla meni yli kaksi kuukautta ennen kuin tulin täällä kipeäksi, ottaen huomioon että ihmiset mun ympärillä on sairastellut vuoron perään syyskuusta asti. Kämppiksistäkin kaksi on ollut kipeänä, toinen syö ilmeisesti vieläkin antibiootteja keuhkoputkentulehdukseen. Sovitaan vaan, että mun kohdalla tää on vaan ihan tavallinen syysflunssa ja menee parissa päivässä ohi. Varmuuden vuoksi menen huomenna etsimään C-vitamiinilla vahvistettua oikeaa flunssalääkettä sekä jotain, joka vastaa Strepsilsiä.

Sain tietysti helvetti soikoon kylmää (vaikka en edelleenkään usko, että kylmettymisen ja sairastumisen välillä on yhteyttä, koska flunssa on virustauti) perjantaina, kun vietettiin puumorfologian tunnilla tuntikaupalla aikaa tunnistamalla koulun pihalla kasvavia ikivihreitä puita. Sattui vielä niin somasti, että oli viikon kylmin päivä, tuuli erittäin ikävästi ja mulla sattui olemaan minihame päällä, koska kukaan ei ollut kertonut, että mennään kyseisellä tunnilla ulos. Loppuajasta, siinä vaiheessa kun tärisin holtittomasti enkä enää tuntenut käsiäni, ei kauheasti enää jaksanut kiinnostaa mikä hiton puu missäkin tapauksessa oli kyseessä, mennäänkö nyt vaan sisälle, PLIIS.
Ja puumorfologiasta puheenollen, tein koko viikon ahkerasti töitä ja sain kuin sainkin esseen palautettua deadlineen mennessä. Ei siitä mitään A'ta todellakaan tule, mutta pääasia nyt tässä vaiheessa on, että olen sen tehnyt ja palauttanut ja että se toivottavasti menee läpi. Ei ihan heti uutta esseetä, jooko.

Nyt pitäisi ensi maanantaiksi kirjoittaa tieteellinen raportti tutkimuksesta, joka tehtiin ekologian tunnilla torstaina. Solubiologiastakin pitäisi kirjoittaa tutkimusraportti perjantain työstä, mutta sen ei tarvitse olla palautettuna kun vasta kuukauden päästä. Japanin portfolio pitää palauttaa kolmen viikon päästä, joten pitäisi varmaan senkin osalta selvittää, että mitä sen oikeastaan pitää edes sisältää.
Meh, vaikea keskittyä ajattelemaan koulutöitä, kun kurkussa on Jumbo Cactuar ja väsyttää vaan koko ajan.

(Siitäkin huomaa, että on kipeä, kun ärsyttää aivan tajuttomasti kuunnella, kun kämppikset hihkuvat olohuoneessa.)

Voisi pikkuhiljaa valua nukkumaan. Ei tässä muutakaan jaksa tehdä.


03. marraskuuta 2007
All alone on a god-forsaken island.

Päätä särkee. Alkakaahan vaikuttaa, kivuntappajat.

Tulin noin tunti sitten kotiin saattamasta Riikka lentoasemalle. Nyt on taas niin pirun vaikea olo, kun tottui siihen, että Riikka oli taas mun seurana. Samanlainen fiilis kuin silloin ensimmäisenä iltana täällä, pikkuisen vaan lievempi. Kuitenkin palleassa on raskas tunne ja itku on herkässä. Tuntui ällöltä katsoa, kun Riikka meni turvatarkastuksesta läpi ja mä jäin taas yksin. Joo, mä tiedän että mä en voi roikkua koko elämääni kotipiirissä ja että loppujen lopuksi tää kokemus ja toi yliopisto on vaan hyväksi mulle, mutta silti tää on niin kovin vaikeaa. Olisin halunnut lähteä Riikan mukana kotiin.
No, ehkä tähän taas tottuu. Huomenna on varmaan jo taas parempi olo kuin ei ole matkustamisesta väsynyt ja on saanut nukuttua (ainakin toivottavasti on saanut). Kaiken lisäksi huomisesta alkaen pitää hautautua kouluhommiin, koska se puumorfologian essee pitää palauttaa perjantaina ja mä en ole aloittanutkaan sitä vielä. Eli ensi viikko menee luultavasti varsin tiiviisti sitä vääntäessä. Nyt alkaa muutenkin varmaan kasautua koulutehtäviä, koska koulua, ja täten näitä tämän hetkisiä kursseja, on jäljellä kuusi viikkoa ennen joululomaa ja lukukauden vaihtumista. Eli luvassa on taatusti tieteellistä raporttia ja esseetä aineesta jos toisestakin. Toivottavasti ei pää hajoa ja selviän hengissä Suomeen viettämään joululomaa ja nössöttämään kissoja. Varasin myös lipun Apocalyptican konserttiin Birminghamissa 13. joulukuuta, joten siinäkin on jotain mitä odottaa.
Kyllä tämä taas tästä.

Ai niin. Meillä näköjään kiertää suvussa tuo pyykkien värjääminen pesussa. Heitin kotiin päästyäni Riikan petivaatteet ja pyyhkeen pesukoneeseen, ihan vaan ollakseni productive. Petivaatteet ovat punaiset eivätkä ole aikasemmin käyneet ollenkaan pesussa. Riikan pyyhe on valkoinen. Tai siis - OLI valkoinen. Nyt se on vaaleanpunainen. Tajusin kyllä konetta täyttäessäni, että noi petivaatteet saattaa kyllä hyvinkin päästää väriä, mutta sitten en jaksanut välittää siitä sen kummemmin, koska halusin saada koneen täyteen. Ja niinhän siinä sitten kävi, että pyyhe värjääntyi hennon vaaleanpunaiseksi.
Että terve vaan, äiti, mäkin osaan!

Nyt Gundam 00 episodi 5 raw ja sitten nukkumaan. Aamulla pitää olla fiksu ja akateeminen.