31. lokakuuta 2005

Musiikki: Final Fantasy 10 - Prayer (Remix)

Olen väsynyt ja tylsistynyt. En osaa taas vaihteeksi olla yksin kotona, en osaa viihdyttää itseäni. Älysin siirtää stereotteni ja herätyskelloni ajan oikeaan, tietokone näemmä osaa itsekin.

Vää.

Pelasin eilen Final Fantasy 6:ta noin seitsemän tuntia, kun sain VII:n loppuun ja jotain piti pelata. Pääsin melkein kertaloikalla sinne asti, minne jäin viime kerralla. Aloitin nyt kuitenkin alusta, kun en muistanut mitään mitä pelissä oli viimeksi tapahtunut tai minne olin supposedly menossa. Samalla otin asiakseni pitää vähän parempaa huolta leveleistäni, ettei tule KO'ta koko ajan. Paljon on siis hilluttu ympäriinsä random encounterien perässä.

Shadow on niin mussukka, vaikka karkasikin mokoma jo mun ryhmästä. Älä karkaa, ehana miäs. :( Sit on jotain maailman kivointa pistää Shadow point maniksi ja juoksennella sillä ympäriinsä. Sillä on niin kivaa möheltää. Tilasin sillä ruokaa Phantom Trainissa ja yay. Niin, ja nappasin sieltä kumituksen ryhmääni ja uwah, en tajunnut viime kerralla että niin voi tehdä. Vähänkö suloinen. Harmi vaan, että raukka kerkesi kuolla ennen kuin ehdin yrittää saada sitä junasta ulos.

Ultros on ihan hillitön, sanon Edgaria koko ajan Edwardiksi ja Sabinille pitää nauraa koko ajan, koska se on just niin dorka.

Tahtoo Leviathanin!

--

Musiikki: Final Fantasy 7 - With Heart And Soul [VG Mix]

Joskus osaan vaan olla niin viisas että YHHYY.

Katri's guide to ultimate coolness in just two easy steps!

1. Ole syömättä niin kauan että pyörryttää.

2. Boogita yksinäsi musiikin tahtiin niin maan perkeleesti; ilmakitarat on luusereille, tosimiehet svengaa kuin hirvet.

Näin.


29. lokakuuta 2005

Musiikki: Final Fantasy 7 peliäänet

Sephiroth vetää mulle Super Novaa. Kolmatta kertaa. Taidanpa keittää teetä odotellessani.

--

Musiikki: Ministry Of Sound - Hybrid; Finished Symphony

En edelleenkään tykkää imuroinnista. Vastahan mä sen, mitä, viikko sitten tein. Kuka sitä nyt jatkuvasti jaksaa, eihän täällä edes tarvitse kahlata karvatollukoissa vielä. Mulle saa sitten ostaa ensimmäisenä omaan kotiin sellaisen lattialla omatoimisesti surraavan imurointivempeleen. Trilobiitti! \o/

Miten voi viikko mennä näin nopeasti ohi? Huomenna on jo syysloman viimeinen päivä, maanantaina takaisin kouluun. Yy. En ole tehnyt oikeasti mitään. Päivät vaan sulautuu yhteen yhdeksi pitkäksi lahnaukseksi. Katsottiin Kingdom Of Heaven, enkä ole vieläkään saanut Riikan villapuseron poolokaulusta valmiiksi. Uuden layoutin voisi yrittää jossain vaiheessa väkertää.

Ja nyt äkkiä jotain conin tapaista, että pääsen pukuilemaan! Suunnitelmissa olisi edelleen Kikuchiyo (still wondering how the hell I'm going to pull that off), Kazekage-Gaara ja jounin-Temari, ja jossain vaiheessa haluan tehdä fritsukaulus-Gaaran (eli Gaara vs Kimimaro -Gaaran) ja Renon (Riikka on mun Elena!). Listasta on tulossa pitkä. Essikin lupasi kasvattaa lihaksia ja olla Greed to my Kimblee. Hey baby, oo mun Ahneus.

Nyt anti-pierujäätelöä.


25. lokakuuta 2005

Musiikki: Independence Day soundtrack

Katsotaan saisinko aikaiseksi jonkinmoista con-raporttia. Tulee varmaan hirveä romaani.

Aloitetaan nyt vaikka perjantaista. Essi ja Saatana tulivat puolenpäivän maissa käymään meillä kahvilla. Siinä sitten juteltiin, heitettiin läppää, minä keitin kahvia (jota Essi ylisti jälkeenpäin, ho hoo) ja teetä ja paistoin pasteijoita. Olen niin hyvä emäntä. Sitten pelattiin myös vähän Soul Calibur II:ta ja saatiin siitäkin jotain häiritsevää läppää aikaiseksi. Ainakin jotain Heihachiin liittyvää. Lisäksi meitä valaistiin Ding Dongin ja Brilliant Rangersien suhteen. Ohimennen tuli puhetta kyydistä ja yhtäkkiä oltiinkin pääsemässä tyttöjen mukana autolla Tampereelle. Autoon oli kyllä tulossa kuusi ihmistä, mutta äh, mitäs pienistä.
Essi ja Saatana lähtivät sitten kasaamaan omia kamppeitaan, Riikka lähti kampaajalle ja minä jäin silittämään cosplayta ja pakkamaan meidän kassit. Sovittiin tapaavamme rautatieasemalla neljältä. Aikasta kovalla kiireellä sitten silitin omaa pukuani (en helvetti enää kyllä ikinä silitä miesten takkia!) ja prässäsin housujani, ja tottahan kun silitin Riikan housuja, poltin sormeni rautaan aika ansiokkaasti. Hyvin alkaa.
Jotenkin sain kuitenkin kaikki silitettyä ja pakattua, ja painelin bussilla kaupungille. Kävin apteekissa, Riikka tuli kampaajalta ja tallusteltiin yhdessä rautatieasemalle, missä Jenny, Majo, Essi ja Saatana jo odottelivat. Pakkauduttiin kaikki Saatanan autoon, Riikka mun syliin ja lähdettiin huonon musiikin saattelemana ajamaan. Kaikki hyvin tähän mennessä.
Mutta mitäs kunnon reissu olisi ilman harhaanajamista? Jossain vaiheessa löydettiinkin itsemme...jostain pikkukylästä. Joku näki kyltin "Valkeakoski". The hell? Essi soitti jollekin ja kysyi, että onko se lähelläkään Tamperetta, ja olihan se, mutta vähän kuulemma sivussa. Ookoo, sitten vaan etsiytymään takaisin päätielle. Päädyttiin vielä jollekin high security pihalle, puomit ja turvamieskopit ja kaikki. Äkkiä pois.
Päästiin lopulta Tampereelle. Haettiin rautatieasemaa ja autolle parkkipaikkaa jostain suhteellisen läheltä ja tuloksena kierrettiin Tampere varmaan aika monta kertaa ympäri. Arvosteltiin jouluvaloja ja anatomisesti ei-oikeita patsaita. Jätettiin se auto sitten johonkin vaan, mistä löytyi vapaa ruutu. Jenny lähti omaan yöpaikkaansa ja me valuttiin Essin, Saatanan ja Majon kanssa tyttöjen hotellille sillä aikaa kun odoteltiin, että Minna pääsee tentistä ja hakee meidät. Hortoiltiin vähän lisää, mutta löydettiin lopulta oikeaan paikkaan. Tytöt jätti kamansa sinne ja sitten haettiin Mira rautatieasemalta. Sinne sentään löydettiin suhteellisen helposti. Mira lähti Majon kanssa hotellille ja Riikka ja minä lähdettiin Saatanan ja Essin mukaan viemään autoa jonnekkin ilmaiseen parkkiin ja auttamaan tavaroiden kantamisessa.
Siitä se hupi sitten alkoikin. Kukaan meistä ei tuntenut Tamperetta ja oltiin jonkin piskuisen kartan varassa. Saatana sanoi, että kun näette Hallituskadun, niin hihkaiskaa. Näin sen ja hihkaisin, mutta ei ehditty kääntyä. Okei, kiekataan jostain tuolta, kun ei viitsitä heittää uukkaria. Ookoo. Aika pitkästi kiekattiin, iskettiin mummoja ja väännettiin savoa. "Älä kolohi Kolhvia." Löydettiin Hallituskatu uudestaan, mutta ajettiin taas ohi. Uusi kiekka. Tällä kertaa heitettiin vielä pidempi lenkki, ajettiin ihan harhaan ja päädyttiin jonnekin Pyynikkiin, hiton kauas sieltä missä olisi pitänyt olla. Eikun takaisin. Päästiin sitten lopulta Hallituskadulle, mutta hitto siellä mitään parkkipaikkaa ollut. Tiirattiin karttaa ja ajeltiin ihan päättöminä ympäriinsä. Löydettiin englantilainen leikkikoulu ja Nippon Verkko aika monta kertaa. YHHYY. Sitten loppujen lopuksi löydettiin joku koulun piha ja jätettiin auto sinne. Tavarat mukaan ja kohti keskustaa. Katsottiin karttaa, ei hitto, missä me oikein ollaan, eihän me olla lähelläkään keskustaa. Saatana alkoi epäillä parkkipaikkaa ja halusi siirtää autoa lähemmäs. Paineltiin takaisin. Tässä vaiheessa Minna ehti jo moneen kertaan kysyä missä me ollaan. Ööh, täällä jossain. Pakkauduttiin takaisin autoon ja lähdettiin ajamaan, tällä kertaa luettiin karttaa milli milliltä. "Nyt me ollaan tällä kadulla, pitäisi tulla tälle kadulle, jos toi katu tulee, niin ollaan väärässä paikassa." Päästiin...jonnekin. Sielläkään ei ollut mitään, mihin pistää autoa parkkiin. Mitä. Hittoa. Siinä vaiheessa oltiin pyöritty ympäri Tamperetta varmaan kaksi tuntia, kello oli tulossa yhdeksän ja oltiin kaikki aika kypsiä. Sitten Saatana sanoi, että hitot, viedään tää auto takaisin sinne mistä lähdettiin. Näin tehtiin. (Yllättävää kyllä, sinne löydettiin suht helposti.)
Parasta kaikesta kuitenkin oli, että perillä huomattiin sen alkuperäisen parkkipaikan olevan maksuton. Dx
Tytöt menivät omaan hotelliinsa ja me lähdettiin Riikan kanssa etsimään Minnaa. Käytiin kaupassa ja päästiin kämpille. Minna alkoi ommella omaa pukuaan (viime hetken paniikki) ja me löhöttiin ympäriinsä. Tilattiin pizzaa ja katsottiin Van Helsingiä. Joskus kolmen maissa ehkä mentiin nukkumaan.
Aamulla herättiin joskus seiskan maissa ja alettiin valmistautumaan. Vähän aikataulu kusi ja päästiin liikkelle myöhemmin kuin oltiin suunniteltu. Käytiin hakemassa Teija rautatieasemalta ja otettiin taksi yliopistolle. Oltiin perillä noin yhdeltätoista.
Porukkaa oli yllättävän vähän. Mahtui hengittämään ja olemaan, ei tarvinut käyttää kyynerpäätaktiikkaa kauheassa tungoksessa. Näin Mangapäivän Katsushiron ja hyökkäsin juttelemaan. Niin mukava tyttö. Nähtiin myös Iris. Hengattiin paljon Essin ja Saatanan kanssa, myös Katsu oli ison osan ajasta meidän mukana. Mukavaa oli. Riikka osti Copiceja ja paperia, minä ostin Bobkittyltä hienon Gaara-printin. Syötiin, juotiin, heitettiin aivan älytöntä läppää ja oltiin muuten vaan tosi löyhäpäitä. Käytiin katsomassa AMV Iron Chefin tulokset, cosplay-paneeli ja AMV-paneeli, muu aika vaan lahnattiin. Mutta oli niin kivaa. Seitsemän jälkeen lähdettiin kotiin, ei jaksettu jäädä katsomaan päättäjäisiä. Essi ja Saatana tarjosivat kyytiä takaisin Lahteen, mutta se jäi aikataulullisista syistä vielä vähän auki. Sanottiin heiheit ja me lähdettiin Minnan kanssa kotia kohti.
Käytiin Makuunin kautta, vuokrattiin Saw ja Blade Trinity. Katsottiin niitä sitten loppuilta. Saw oli aika hyvä. Vähän häiritsi, miten se oli selvästi niin Silent Hill -vaikutteinen, mutta muuten ihan hyvä leffa. Taas kävi niin, että Riikka ja Minna pelkäsivät, minä ja Klasu ei. Mä itse asiassa naureskelin aika paljon, kun välillä meni huvittavaksi. Ehkä tosin vaan mun mielestä. :/ Blade Trinity ei ollut ollenkaan yhtä hyvä. Klasu lähti nukkumaan, Minna simahti kesken kaiken meidän patjoille eikä meitäkään huvittanut jäädä katsomaan sitä leffaa, joten painuttiin nukkumaan joskus yhden maissa.
Aamulla nukuttiin kun pienet porsaat. Heräsin 10:20, olin "hups!" ja tekstasin Essille, että lähtekää vaan ilman meitä, käänsin kylkeä ja jatkoin nukkumista. Noustiin lopulta vähän ennen yhtä. Syötiin aamupalaa, pakattiin ja lahnattiin. Vähän ennen viittä lähdettiin linja-autoasemalle ja Riikka ja minä suunnattiin kotiin päin.

Oli hieno viikonloppu. Kiitos kaikille, jotka tekivät siitä mukavan! Erityisesti Essille ja Saatanalle, jotka olivat niin älyttömän hulvatonta seuraa, ja Katsunojille, joka oli niin mukava ja kesti meidän aivotonta seuraa. Ja tietty Minnalle ja Klasulle, jotka majoittivat meidät. :)

Kuveja täällä.


20. lokakuuta 2005

Musiikki: -

Eiku - syysloma!

Ja takaisin cosplayn kimppuun. No rest for the wicked.


18. lokakuuta 2005

Musiikki: Final Fantasy VII Advent Children - For The Reunion

Hammassärky on mystisesti kadonnut. Eipähän tarvitse mennä hammaslääkäriin. Ei ole nimittäin mitään hirveää hinkua maksaa itseään kipeäksi, kun siinä kuitenkin olisi niitä röntgeneitä ja vaikka mitä. Ääh. Kyllähän hammaslääkäri sanoi silloin joskus, että parinkympin jälkeen niitä voi alkaa odotella ja tässä sitä nyt ollaan. Toivon vaan, että selviäisin ilman mitään hirveäitä operaatioita niiden suhteen. Toivotaan, että oikoja oli oikeassa kun sanoi, että ne näyttäisi mahtuvan sinne ihan ok.

Ja varasin männäviikolla ajan ylppärimeikkiin ja -kampaukseen meidän vakkarikampaajalta (no kun pitää olla hyvissä ajoin). Jotenkin hämmentävää. En osaa sisäistää ajatusta, että kahdeksan kuukauden päästä saan lakin. Laskin hämmästyksekseni, että kouluakaan ei ole kuin viisi kuukautta jäljellä. Pelottavaa, miten aika kuluu.

Äikän kakkosaine lähti myös säälittävän huonona (en edes kehtaa sanoa mitä sain, en ole sitä kellekään kertonut), joten pääsen kirjoittamaan äikän uusiksi keväällä, koska en helvetissä jätä ylioppilastodistukseeni mitään niin rumaa. Ellei sitten tapahdu ihmettä ja arvosana nousee Lautakunnassa, mutta siihen nyt ei usko kukaan. En vaan jaksa tajuta, miten menin niin lukkoon, että sain noin paljon tasoani huonomman arvosanan. Vituttaa ja pää hajoaa, koska hitto soikoon, en halua kuullostaa leuhkalta, mutta osaan mä nyt jumankauta kirjoittaa paljon paremmin kuin tuo. Lamaannuttavaa.

Huomasin myös eilen, että psykiatrini ei taida ihan aina tajuta, mitä yritän sille sanoa. Joskus me vaan tunnutaan olevan niin eri aaltopituuksilla, että tuntuu ihan oudolta selittää sille jotain niistä jutuista, mitä sille selitän. En usko, että se ihan ymmärtää mun tilannetta tai ihan aina edes mua. Välillä tuntuu, että se näkee mut perfektionistisena nörttinä, joka vaan suurentelee tilannettaan, kun oh woe, koulussa menee huonosti, eikä näe, miksi stressaan ja ahdistun niin hirveästi joistakin tilanteista tai siitä, etten ole jaksanut käydä yli viikkoon koulussa. Ihan loukkaannuin, kun se kysyi eilen, että erotanko mä jaksamisen ja viitsimisen. Osaan toki olla tosi helvetin laiskakin kun sille päälle satun, mutta anteeksi vaan, eiköhän tässä ole kysymys jostain ihan muusta kun siitä, että en viitsi raahata persettäni kouluun. Ja sitten ollaan ihan pää levällään ja ahdistuneita eikä nukuta ollenkaan ja ollaan vaan joka suuntaan ihan lamaantuneita, ja joo, en vaan viitsinyt. En tiiä. Joskus siellä käynti vaan alkaa ottaa mua niin päähän, koska tunnen itseni tyhmäksi ja omituiseksi.

No joo. Voisi vaikka keittää teetä.


11. lokakuuta 2005

Musiikki: Bryan Adams - The Only Thing That Looks Good On Me Is You

Särkee, aiviuviu. Saanko repiä osan leuastani irti ja heittää sen ulos ikkunasta, kthxbye. Hitto.

Sitten voisi jossain vaiheessa kaivella jotain ruokaa kupuun.

Haluaisikohan tuo sohvalla köllöttelevä Nelle vaihtaa elämiä mun kanssa?


10. lokakuuta 2005

Musiikki: Frou Frou - Must Be Dreaming

Business as usual.

Pitäisi varmaan oikeasti kampeutua jossain vaiheessa hammaslääkäriin. Taidan saada hampaita. Sen lisäksi, että olen elokuusta lähtien tarvinut jonkinmoisen purulelun ikenien kutinaa helpottamaan (nyt tiedän miltä hampaita saavista pikkuvauvoista tuntuu), on ikenet yläleuan takimmaisten hampaiden takana olleet viime aikoina todella kipeät. Varsinkin pari viime päivää on olleet aika tuskaa, vasen puoli varsinkin on välillä (niin kuin esmes nyt) tosi kosketusherkkä. Viisaudenhampaat, whoo.

Tai sitten mulla on vaan vanha kunnon ientulehdus.

Haluan vaniljajäätelöä, viuviu.


07. lokakuuta 2005

Musiikki: Samurai 7 - Unlimited

Rakkautta ilmassa. Sitten pidänkin tätä chapteria koko päivän auki ja sopivasti vilkuilen aina välillä miten mussukka Gaara on. :3

Ollaan kuulemma tänään menossa Riikan kaverille Noralle illalla lahnaamaan ja mulle kerrotaan melkein vasta viime hetkellä, että ai niin, säkin sitten tulet. Kummia tyyppejä, kun haluavat hengata toisen isosiskon kanssa. Ei sen puoleen, en valita, sen verran hyviltä tyypeiltä tuntuvat sen perusteella, mitä olen nähnyt ja kuullut. Vähän etukäteen pelottaa läpän tuleva taso.

Tarkoittaa siis sitä, että pitäisi kampeutua suihkuun. Tällaista kukaan katsele.

--

Musiikki: Final Fantasy 9 - Terra

Riikka käski blogata uusimmasta Naruto-chapterista, joten tässä nyt olen. Jos siis uusin chapter, eli 279, on vielä lukematta tai ei muuten vaan halua tietää, niin tästä voikin sitten sujuvasti hypätä yli, koska tästä alkaa shameless fangirling.

Oikeasti, voi luoja. Sisälläni tiesin, että Kishimoto ei oikeasti tapa Gaaraa (kuinkahan monessa entryssä tästä sinne uhkailin ja kirosin?), mutta kuitenkin nyhräsin itkua loppujen lopuksi. Enkä ihan vähän nyhrännytkään. Viimeisen sivun kohdalla olin jo ihan Niagaraa, kun muutenkin olin ollut ihan sydän kurkussa koko chapterin ajan. Ja minä en hitto soikoon koskaan itke millekään (paitsi ZOE:lle ja FFX:lle, mutta siitä ei puhuta.) Gaara on niin ihanan kaunis poika ja kun Naruto menee ja koskettaa sitä olkapäälle...heippa vaan, I'll be over there in the corner being all wibbly. Niin. Hienoa. Gaara on niin ihana (sanoinko sen jo?) ja sen silmät on niin pyöreät ja suloiset. Samanlaiset kuin vauva-Gaaralla. :3 Ihanaa, nyt olen loppupäivän niin iloinen. Kiitos, Kishimoto, ja anteeksi kaikki ne pommi- ja tappouhkaukset.

Rakkaus on Gaaran muotoista. Gaara! <3~


05. lokakuuta 2005

Musiikki: Zone Of The Enders - VR (The Fourth Dimension)

Oo, lokakuu.

Taas laiskottaa oikein urakalla. Ei huvittaisi tehdä mitään. Ajattelin itse asiassa, että voisi kömpiä takaisin sänkyyn ja nukkua pari tuntia lisää. Alkaa olla jo trendi: nousen kymmenen maissa, avaan koneen ja syön aamupalaa, palloilen netissä pari tuntia ja painun sen jälkeen uudestaan nukkumaan tuossa kahdentoista-yhden aikaan. Tänään voi siinäkin mielessä nukkua hyvällä omallatunnolla, että illalla ei ole kuin kokeiden palautus, joten ei tarvitse olla koululla kuin vasta seitsemän jälkeen. Onhan se vähän tuhlausta mennä kouluun puoleksi tunniksi noin myöhään, mutta ei se arvosanan hakeminen onneksi vaadi kovin paljoa panostusta. Voisi samalla kysellä miten se äikän toinen ylppäriaine meni, kun en vielä tiedä sitäkään. Sitten pitäisi ostaa kirjat uudelle jaksolle, joka alkaa kai huomenna, mutta nyt en jaksa. Sitä paitsi käyn mieluummin ensin näkemässä, että mitkä ne oikeat kirjat nyt sitten on, etten vahingossa osta taas vääriä, kun paskiaiset vaihtavat niitä jatkuvasti. Sitten saankin pallotella matikan seiskaa ja ET:tä päällekäin. Ihanaa.

Jossain vaiheessa pitää oikeasti katsoa lisää Advent Childreniä. Niin. Hyvä.

Nyt unta palloon. Ja se joka jumalauta nyt soittaa mulle, saa kukkaruukusta päähänsä. Puhelimeen ei vastata.