05. syyskuuta 2012
D:

Se kauhea syyllisyydentunne, joka tulee siitä kun on unohtanut ja laiminlyönyt pupujen kynsien leikkaamiset ihan liian kauan ja niistä on kasvanut ihan järkyttäviä sapeleita. :C En ymmärrä miten sitä on muka niin vaikea muistaa, kun tuossahan nuo jänikset kuitenkin koko ajan pyörii. No okei, olen ollut heinäkuussa ja melkein vielä elokuussakin hyvin satunnaisesti kotona ja niinä aikoina kun olen, niin se on vaan jotenkin aina jäänyt. Onneksi kuitenkin nyt sain lopulta aikaiseksi. Anteeksi jäniinit, äiti on kovin pahoillaan!

Voisi vaikka tässä samalla yrittää saada aikaiseksi kunnon päivityksen. Työrintamalla menee ihan kivasti. Mulla on nyt tosiaan sopimus vuoden loppuun, sen jälkeen katsotaan uudestaan, riippuen siitä mitä Lahden rahakirstun vartijat päättää. Palkkakin on ihan kiva, ottaen huomioon, että teen tosiaan vain kuutta tuntia päivässä (en omasta aloitteestani). Selkeästi enemmän kuin uskalsin toivoa. Alan myös pikkuhiljaa osata uusia juttuja, esim. hammaskiven poiston, rokotuksen valmistamisen ja injektoimisen lihakseen ja nahan alle. En osaa vielä(kään) ottaa verta tai kanyloida, mutta ehkä joku opettaa mulle senkin jossain vaiheessa.
Tänään sain myös lopulta semi-omat avaimet (mulle ollaan teettämässä par'aikaa omia, sillä aikaa mulla on laina-avaimet) sekä mulle tehtiin työvaatetilaus. Olen jotenkin hassun tohkeissani koko asiasta, vaikka työtakki tuleekin olemaan tummansininen, joka ei ehkä juuri ole se kaikkein imartelevin väri mulle, mutta noh. Näillä mennään.
Ai niin, töihin liittyen. Mainitsinkin tästä jo LiveJournalin puolella, mutta jouduin viemään tosiaan Papun pari viikkoa sitten töihin, koska se oli ollut noin viikon ruokahaluton ja vähän vaisu. Yleistutkimuksessa (joka, kuten kaikki muukin, tehtiin rauhoituksessa, sitten kun oltiin ensin saatu Papu metsästettyä vastaanoton verhoista alas :/) ei löytynyt mitään, joten nesteytyksen lisäksi otettiin verikokeet, missä paljastui, että Papun maksa-arvot oli aika taivaissa. Syytä ei kuulemma pysty kissoilla useinkaan sanomaan, vaan syy arvojen nousuun jää tuntemattomaksi, mutta Papu sai kaikenvaralta 10 päivän antibioottikuurin (joka äiti ja minä pistettiin sille kaksi kertaa päivässä niskanahan alle, yeah! \o/), Samyliinia ja Hill'sin maksaruokavalion. Lisäksi käskettiin tarvittaessa pakkoruokkia Papua, koska kissa ei saa paastota. Onneksi Papu kuitenkin vastasi joko nesteytykseen, antibioottiin tai tähtien asentoon hyvin ja alkoi lääkärireissun jälkeen itse syödä suhteellisen reippaasti (ja allekirjoittanut kantoi kaupasta ah-niin-innoissan kaikkia mahdollisia lihaisia tuotteita :S). Viime torstaina, antibioottikuurin loppumisen jälkeen, oli sitten kontrolliaika, ja taivaan kiitos maksa-arvot oli kuin olikin tulleet roimasti alas! En voi sanoin kuvailla miten hiton huojentunut olin, koska aloin jo olla aika hiton hukassa sen suhteen mitä tehdään sitten jos antibiootit ei pure. Töissä sanottiin että ei kortisonia (voi poksauttaa maksan saman tien), vaan maksaultraan, meidän vakkarieläinlääkärillä taas sanottiin että ehdottomasti laitettaisiin kortisonia ja otettaisiin maksasta koepala, koska ultra ei kerro oikein mitään. Eeeeeöööö? Mutta nyt ei onneksi enää tarvitse miettiä noita. Papu syö nyt tuon Hill'sin pussin loppuun ja jos vointi pysyy hyvänä ja kissa reippaana, niin sitten kaikki hyvin. Pidetään kaikki ulokkeet ristissä, että tämä juttu oli nyt tässä.

Olikohan mulla muuta? Eipä kai. Viikonloppuna suunnaksi Tampere ja Tracon. Toiveissa sikakiva viikonloppu hyvässä seurassa! (Nyt kun vielä muistan ratkoa auki pukuni napinlävet ennen lähtöä, niin olisi superhyvä. Monen tunnin nappienompelemisrupeamasta ei ole kauheasti hyötyä jos itse napinlävet on ummessa. T_T)