29. syyskuuta 2004

Musiikki: Bryan Adams - On A Day Like Today

Voi vittu. Voi vitun vitun vittu.

Mun työmarkkintuki on peruttu 18.9. alkaen. Voi helvetin kuustoista. Ja ne nimenomaan lupasi työkkärissä, että niin ei kävisi, koska mulla on aktivointisuunnitelma. Mun piti voida luistaa yhteishausta sen avulla, saatana!

Jahas. Että pääsen sitten soittamaan työkkäriin. Kivat vaan sulle, Kela.

--

Musiikki: Samurai 7 - Fuhen

Tultiin just I, Robotia katsomasta (kun ei ole koulua, sitä joutaa luuhaamaan leffassa kaiken iltaa). Tykkäsin. Will Smith oli vähän so-and-so, mutta muuten mulla ei ole mitään valittamista. Sonny oli muutes aikasta suloinen. :3

Äippä on jollain työmatkansukuisella jossain Fiskarssissa, tulee vasta huomenna illalla. Saadaan siis olla Riikan kanssa kahdestaan. Vietetään täällä oikein villiä tyttöjen iltaa. Kertoo jo aika paljon kun sanon, että riensin heti tuhlaamaan tukiani vihreään lankaan - villapuseroa varten. Eikös vaan olekin villiä? Mun on pakko saada jotain kudottavaa, muuten mun pää räjähtää. Onneksi tulee talvi, niin voi hyvällä omallatunnolla kutoa eikä tarvitse perustella itseään koko ajan. "Mitä sä kesällä kudot, eihän kukaan kesällä mitään neulevaatteita käytä". Eipä juu, mutta minkäs teet. Muuten käsillätekemisen himo ruumiillisoituu perseen raapimisena, ja sitä tuskin kukaan haluaa.

Ai niin, ennen kuin unohdan. Riikka käski kirjoittaa tämän ylös:

    "Hey", said Shadow. "Huginn or Muninn, or whoever you are."
    The bird turned, head tipped, suspiciously, on one side, and it stared at him with bright eyes.
    "Say 'Nevermore'", said Shadow.
    "Fuck you", said the raven. It said nothing else as they went through the woodland together.

Siis pätkä Neil Gaimanin American Godsista. Huvitti muuten jonkin aikaa.

Huh. Koeviikko turvallisesti takana, koulua seuraavan kerran vasta maanantaina. Voisin oikeesti tottua tällaisiin kouluviikkoihin: 2 päivää koulussa, 5 päivää viikonloppua. :D


25. syyskuuta 2004

Musiikki: "Fistfull Of Dollars" telkkarissa

Voi juma, en tänäänkään saanut aikaiseksi kirjoitettua yhtään Greed x Kimblee -smuttia. Poop. Mulla on jo varmaan viikon ollut ihan täydellinen scene päässä (kuolen joka kerta kun ajattelen sitä, se on niin HAWT!), pitäisi vaan saada se kirjoitettua. No okei, itse asiassa niitä scenejä on kaksi, mutta ne ei taida mahtua samaan ficciin. Tai sitten siitä ficistä tulee ihan tajuton sexfest. Mikä ei sinällään olisi välttämättä ihan paha juttu. Mmm, sexfest. Mutta ehkä kuitenkin pidän ne erillisinä ideoina, pitäähän mun säästää jotain niihin kaikkiin tuleviin ficceihinkin. ^_~

Jotenkin se kirjoittaminen vaan tahtoo aina jäädä. Ja huomenna on Riikan konevuoro. Ehh. Ehkä sitten maanantaina, koska kuka nyt enkun kokeisiin muka jaksaa lukea.

--

Musiikki: Bryan Adams - Flying

Viikonloppu on pelastettu! Room Service tuli eilen postissa ja tähän mennessä olen kuunnellut sen varmaan 20 kertaa läpi. Tykkään niin pirusti. <3

Käytiin eilen Riikan kanssa katsomassa Kylä. Ei ollut mitään muuta tekemistä, joten päätettiin, että mennään katsomaan joku elokuva. Riikka ehdotti ensin I, Robotia, mutta tultiin siihen tulokseen, että jos halutaan nähdä Kylä kankaalta, niin se kannattaa käydä katsomassa nyt. I, Robot on vuorossa ehkä ensi viikonloppuna, tai milloin se nyt onkaan kun Kela jaksaa maksaa mun työmarkkinatuen. Riikka kärvistelee.
Eniveis, Kylä oli aika kiva. Tykkäsin. Odotin, että se olisi ollut pelottavampi, mutta loppujen lopuksi en pelännytkään kovin paljon. Lopussa vähän enemmän, mutta en läheskään yhtä paljon kuin mitä pelkäsin kun käytiin katsomassa Signs. (Oli pieni ihme, että pääsin silloin teatterista kuivin housuin ulos. o_o) Riikka sanoo, että vika on minussa, kun en pelkää enää mitään. Paljon mahdollista. Liian turtunut... Meinasin heti alkumetreillä nolata itseni hihkaisemalla "UTINNI!", mutta onneksi sain hännästä kiinni. En tiedä miten paljon uskallan sanoa, etten paljasta liikaa, mutta tykkäsin hirveästi Those We Don't Speak Of'ien designista. Saanko mennä naimisiin niiden selkäpiikkien kanssa? Ja vaikka niiden kynsienkin. ;D

Tänään pitäisi kai pelata taas SH4:sta. Menen potkimaan ne saatanan ikkunat rikki, niin siinähän kolistelette, senkin karvaperseet.
SH4:ssa on muuten yksi vika. Tai no, oikeastaan kaksi. Aa, siellä on liian valoisaa. Henryllä ei ole taskulamppua, koska se ei tartte sellaista kun joka paikassa on joko kattolamppu, katulamppu tai muuten vaan epämääräisen valoisaa. Milloinkaan ei ole tullut vastaan paikkaa, jossa ei näkisi koko ruudun pituudelta eteensä. SH2 ja SH3 oli täynnä paikkoja joissa ei nähnyt nenäänsä pidemmälle - edes taskulampun kanssa. Pelottavuudesta lohkeaa iso pala pois, kun kaikki hirviöt näkee jo kauas. Ajatelkaa miten paljon pelottavampaa olisi, jos ei näkisi kuin metrin eteen ja yhtäkkiä jostain pälähtäisi eteen Victim? Huu. Ja bee, Henryllä (wtf, kirjoitan sen koko ajan Hnery DX) ei ole radiota. Then again, mihin se radiota tarvii kun kaikki hirviöt näkee, kuten sanottu, jo kauas. Ne kaikki pitää muutenkin niin paljon meteliä, että kyllä sen huomaa milloin lähistöllä on hirviöitä ilman radiotakin. Mutta kuitenkin, Henryllä pitäisi olla radio. Piste.
Tappajaetanoita/-toukkia/-mitälie on vähän liian hulvatonta talloa. Talk about questionable sense of superiority. xP

Hitto miten voi ihmisellä olla koko ajan nälkä.


23. syyskuuta 2004

Musiikki: Bryan Adams - Open Road

Vapaapäivä! Iltapuolen koeviikko alkaa tänään, mutta koska allekirjoittaneella ei ole kyseisellä tunnilla mitään, saan vaan lusmuta koko päivän kotona. Tulee muuten nelipäiväinen viikonloppu. Ei mikään ihan huono.

Eilen olikin sitten englannin ja ruotsin kuuntelukokeet, sekä ruotsin verbikoe. Englannin kuuntelu meni ihan hyvin, kuten yleensäkin (*ego*), ja ruotsinkin kuuntelusta jopa ymmärsin jotain. En sitten tiedä valitsinko oikeat vastausvaihtoehdot, koska en aina ymmärtänyt mitä niissä luki. (Mitä tarkoittaa "mäktig", anyway?) Englannin avoimien kysymysten kohdalla tuli pitkästä aikaa jopa vastaan sana/sanonta, jota en ymmärtänyt: "dead letter". Haettiin se sitten Riikan kanssa tänään Dictionary.Comista, ja nyt tiedän suurinpiirtein mitä se tarkoittaa. Tai luulen ainakin tietäväni. Nyt kun vielä muistaisi mitä siinä kuuntelussa ko. termiin liittyen tarkkaanottaen sanottiin. ¬_¬
Ruotsin verbikoe sujui kuin vettä vaan, kiitos äipän, jonka kanssa tankkasin niitä vahvoja ja epäsäännöllisiä verbejä koko hemmetin päivän. Nyt muistan varmaan koko ikäni miten "hymyillä" taipuu ruotsiksi. Niin, ja "tehdä iloiseksi"! xD
Maanantaina sitten englannin koe, ja tiistaina ruotsin. Kvaak.

Pelasin jopa Silent Hill 4:sta eilen. Tähän paikkaa pistetään sitten SPOILER-varoitus, joten jos et ole pelannut ko. peliä ja aiot sen tehdä, ehdotan että et lue seuraavaa kappaletta. Paitsi tietenkin jos spoilerit ei haittaa. Whatever floats your boat.

Siis, [SPOILER!]

Palloilin eilen jonkin matkaa Hospital Worldissa (mä olisin voinut vannoa, että se on Brookhaven, mutta näköjään se onkin jopa "Saint Jeremy" tai jotain. Niin niin, Brookhaven se kumminkin on, te vaan yritätte huijata meitä) etsimässä Eileenia. Sekosin laskuissa kuinka montaa sain sydänkohtauksen. Itsekseen kolistelevat pyörätuolit kyllä nauratti enemmän kuin pelotti (survival mechanism, my dear Watson), varsinkin kun ne päätti sakinhivuttaa Henryn ja kampittivat sitä kilpaa. Siitä en kyllä tykännyt, että tyhjässä pyörätuolissa näkyy lampunvalossa varjo, joka ensin istuu ja sitten nousee ja lähtee liikkeelle. Huusin muuten aikasta kovaa. Huoneenkorkuinen Eileenin pää ei myöskään ollut yksi niistä kaikkein mukavimmista kokemuksista. I'm traumatized for life.
Ai niin, ja kategoriaan "huvittavia asioita" kuuluu myös samaisesta sairaalasta löytyvät Patientit (joita mä en kyllä ikipäivänä olisi luokitellut Patienteiksi, enemmänkin ehkä Nurseiksi tai vastaaviksi; ne oli niin isojakin), eikä pelkästään siksi, että niistä kuuluu röyhtäystä muistuttava ääni joka kerta kun niitä lyö (Henry, the future of baseball). Anyway. Jossain vaiheessa päädyin portaikkoon, jota partioi kaksi Patientia. Silent Hillille tyypillisesti hirviöt vaatii yleensä kaksi iskua ja kolmannesta ne kaatuu maahan (hyvä hetki tallata ne kuoliaaksi. xP), mutta koska nyt oltiin portaikossa, Patientit eivät vain kaatuneet maahan, vaan lähtivät valumaan rappuja alas, ja jokaisen rapun kohdalla niistä kuului se röyhtäykseltä kuullostava ääni. Nauratti aika hillittömästi. Siinä vaiheessa kun molemmat örväkkeet oli pudonneet ja kiivenneet ne samat raput about kolme kertaa olin jo melkein itku silmässä, nauratti niin paljon. Tosin huvi loppui siihen kun ne lopulta kuoli siihen. :/
Piti lopettaa pelaaminen eilen illalla, kun Henryn asunnossa (jossa käyn nukkumassa [read: parantumassa] ja tallentamassa), on alkanut kummmitella. Olin jonkin verran ihmeissäni, että miksei Henry parannu vaikka kävin nukkumassa. Oli kiva huomata olohuoneeseen mennessäni, että seinäkello tikittää aivan jumalatonta vauhtia ja Henry kommentoi miten huoneessa on painostava ilma. Kun menin tarkastelemaan kelloa lähemmin, kummitukset kävi kimppuun (ei fyysisesti, pelkkä niiden läsnäolo napsii pätkiä lifebarista). Painuin muuten tosi helvetin äkkiä pois. Jossain vaiheessa oli kuitenkin pakko tulla takaisin hakemaan jotain tavaraa. Kuuntelin jo makuuhuoneen ovella, että mikä hitto täällä paukkuu, ja kun menin tarkistamaan, niin annas olla, olohuoneen ikkunat pomppii ylös alas ja pitää hirveää ryskettä. Vähän pelotti. Pahinta tässä koko jutussa on se, että ennen Henryn asunto on ollut Se Paikka, mihin mennään hirviöitä/kummituksia/what-have-you pakoon, ja missä voi parantua ja vetää henkeä rauhassa. Nyt sinnekään ei voi enää mennä pelkäämättä. Kaiken kukkuraksi kamerakulma Henryn asunossa on First Person. Kivakiva. Helvetin poltergeistit.

[/SPOILER!]

Sain toissa päivänä postissa Bryan Adamsin uusimman sinkun, Open Roadin. Chuu~! <3 Nimikkokappaletta on tullut pari kertaa kuunneltua. ;D
Näin sekä ko. sinkun että uusimman levyn, Room Servicen Anttilassa viime viikonloppuna kun oltiin Riikan kanssa ostamassa SH4:sta. Meinasi molemmat tarttua mukaan, vaikka olin aivan rahatonna. Onneksi laskulla toimittavat nettikaupat on keksitty. Nyt odottelen aivan neuroottisena, että koska Room Service kolahtaa postiluukusta. Ei tullut vielä tänään. Hyvällä tuurilla se tulee huomenna, onhan julkasusta jo sentään kolme päivää (vau, kärsimätön, minä vai). Huonolla tuurilla se ei tule huomenna, ja mä joudun kärvistelemään koko viikonlopun ilman sitä. Mutta eihän ne tekis mulle niin, eihän? :(
Eilen tuli Bryanista lyhyt pätkä 45 Minuutissa. Uskoisitteko, jos väittäisin, että en nauhoittanut sitä? ^_^'

Postista puheenollen, SKK:n pitäisi toimittaa mulle Fool's Fate tässä (toivottavasti) lähiaikoina. Täytyy vaan toivoa, etten kohta taas saa meiliä, jossa ne ilmoittaa, että "tuote on loppunut kustantajalta, emme voi toimittaa sitä teille, tilaus perutaan, blaa blaa blaa". Siinä tapauksessa olisi jo varmaan pakko hypätä junaan ja painua etsimään kirja Helsingistä (Lahden kirjakaupoista nyt ei koskaan löydy mitään muutenkaan), muuten menee ihan naurettavaksi koko touhu.

Nyt voisin mennä lukaisemaan uusimman National Geographicin, ja sen jälkeen voisi vaikka vaihteeksi yrittää kirjoittaa GxK smuttia. Samurai 7:kin pitäisi jossain vaiheessa ehtiä/muistaa vilkaista.


19. syyskuuta 2004

Musiikki: "Muodon Vuoksi" töllössä

Jessus, että Silent Hill 4 on PELOTTAVA! :O

--

Musiikki: Silent Hill 4 - Cardle Of Forest

Nuin. Blogi muuttui suomenkieliseksi, eikä siihen mennytkään kuin koko päivä. ¬_¬ Tässä taas nähdään miksi mun ei pitäisi alkaa itse tehdä omia layouttejani, vaan delegoida ne suosiolla Riikalle - menee ikä ja terveys HTML-koodin kanssa tapellessa. Kuvankäsittely sentään sujuu jo ihan kiitettävästi. Ehkä sitten joskus...
Mutta joo, Kimblee. Piirroshan on siis Riikan tekemä - minulle erityisesti episodien 41 & 42 jälkeen (waah! ;_;), ja on muutes aika kuumaa, hot hot, aiii~! ;3 Voisin tuijottaa vaikka koko päivän noita hiuksia. Ja noita silmiä, tollanen "come and get me"-ilme. HELLO, NURSE! :D

Kouluun pitäisi alkaa vaivautua puolentoista tunnin päästä. Ääk. Ei voisi vähempää kiinnostaa joku ruotsin tunti (*kakoo*). Keskiviikkona on kuuntelukoe, johon kuuluu osana verbikoe. Vahvoja ja epäsäännöllisiä verbejä, just joo, kiitti vaan. Olen ehkä viimeksi päntännyt noita joskus seiskalla. Ainoa minkä muistan on just joku hinna, hinner, hann, hunnit, enkä ole koskaan edes kuullut mikä "käsittää" mahdollisesti olisi ruotsiksi (no okei, se on begripa, mutta muistan sen nyt vaan siksi, että eilisessä sanakokeessa se meni pieleen. 13/30 oikein, hyvä minä!), saati sitten "repiä". No, tiedänpähän ainakin mitä teen tänä iltana (not).

Olen jotenkin onnistunut telomaan selkänikin. Varmaan nukuin sen jotenkin väännöksiin tai whatnot. Se on aivan hillittömän kipeä oikean lapaluun kohdalta, ihan kuin se olisi jotenkin pois paikaltaan. Olen koko päivän yrittänyt pyöritellä ja nykiä sitä paikoilleen, mutta en ole tainnut onnistua, koska se on kipeä aina vaan. Kyllä se muuten natisee ja paukkuu, mutta ei loksahda paikoilleen. Kiva kiva. Antaas kattoa miten saan nukuttua ensi yönä. Tänäkin aamuna piti nousta jo kymmeneltä (haloo, en nykyään nouse ennen yhtätoista kirveelläkään) kun ei mikään asento tuntunut enää hyvältä vaan aina sattui. Syytän tästä Miirua ja sen tungettelevaa nukkumisstrategiaa. Se nukkuu joka yö melkeinpä keskellä mun sänkyä, aivan mun kyljessä (tai selässä, jos käännän kylkeä) kiinni niin että joudun itse nukkumaan pienemmässä tilassa. Olen varmaan puolitajuissani vääntäytynyt jollekin ihmemutkalle antaakseni sille lisää tilaa. Kaikkeen sitä kissanomistajat joutuu. Sain myös puoli yötä hätistellä Miirua pois nuolemasta hiuksiani. Jouduin jopa menemään yhdessä vaiheessa peiton alle sitä pakoon kun se ei suostunut pysymään poissa vaikka kuinka tuupin. Oppinut Tiu'ulta pahoja tapoja, näemmä. Nyt vielä odotellaan, että Ninjakin keksii alkaa natustamaan hiuksia yöllä, ja mä en saa enää sen siunaaman rauhaa ikinä.

Pitää lopettaa Fuhenin ja Unlimitedin kuunteleminen ennen kuin kulutan ne loppuun. Mistä tulikin mieleeni, pitää muistaa jossain vaiheessa katsoa episodit 9-12. Jösses, S7:n mechat on lutusen näköisiä (lutusen, wtf? Kukaan muu ei TAKUULLA käytä mechoista sanaa "lutunen"). Ja ne näyttäisi olevan vieläpä älykkäitä. w00t! :3

Tänään taas Silent Hill 4:sta. Eep. Eilen en pelannut ollenkaan (mutta enpäs nähnyt Victimeistäkään unta, hahaa!), tänään täytyy, jos ei muuten niin edes siksi, että pääsee nauramaan Henrylle. Jätkä kävelee ihan kuin sillä olis paskat housussa, ja juoksee ihan samanlailla. No joke. Vauhdin puolesta on ihan sama juoksenko vai kävelenkö, kummallakin pääsee yhtä nopeasti (hitaasti?) eteenpäin. Oikeesti Henry, Heatherkin juoksi kovempaa kuin sinä. Jotain rajaa sentään. Enkä ole varma olenko koskaan nauranut niin paljon Silent Hilliä pelatessani kun nauroin silloin, kun Henry lensi portaita alas (hemmetin what's-your-face seinämonsterit! xD). Luvattoman huvittavaa. Vaikka niinhän näistä peleistä on ennenkin selvitty: nauretaan niin pirukseen kaikelle, koska muuten ei pysty pelaamaan kun pelottaa niin helvetisti. Ja Riikka sanoi, että mä muutun Kataksi pelatessani - kiroilen kuulemma niin paljon. xP

Nyt jotain ruokaa.