13. elokuuta 2012
You know it.

Tilanne: Katri pelaa Fatal Frame 2:ta ja hortoilee turhautuneena (ja ilmeisen päättömän näköisesti) Tachibana-talossa.

Minä: Sanoinko mä jo että vihaan tätä paikkaa? Musta olis ihan sikakiva jos tää talo vois olla edes jotenkin looginen eikä tällanen saatanallisen sokkeloinen halli missä ei kukaan osaa suunnistaa.
Äiti: Onko sulla sitten edes joku visio mitä sä tuolta haet?
Minä: *pysähtyy* Öööö? No tota. Eeeeeiii? Tai siis, kai mä sitä Mayua taas vaihteeksi etin. Ei mulla kyllä mitään oikeeta muistikuvaa ole, mut se on tässä pelissä yleensä aika hyvä arvaus.

Hahaha, jep.


06. elokuuta 2012
Blööö

Äääh, pitäisi imuroida ja ottaa pyykit narulta että saan uudet koneesta kuivumaan ja eiii, ei vaan nappaa yhtään. Elän sit vaan paskassa.

Also, pitäisi myös jollain ilveellä taikoa Thothiin lisää työmuistia. Helvetti kun en itse ymmärrä noista jutuista mitään enkä osaa asentaa niitä. Pitää vissiin jossain elämän vaiheessa suht pian viedä Thoth huoltoon ja käskeä niitä laittamaan siihen lisää muistia. Beh. Ja pitäisi myös vissiin päivittää käyttöjärjestelmäkin. Olin ihan MITÄH, kun huomasin, että OSX Mountain Lion on nyt julkaistu uusin käyttis - enkä mä ole vielä edes miettinyt Lioniin päivittämistä. Voi morjens.


01. elokuuta 2012
Ohohups.

Miten tässä aina käy näin? Vakaa aikomukseni oli siis ihan oikeasti bloggailla heinäkuussa enemmän kuin kerran, mutta jotenkin se AINA jäi. No, oh well. Sanottakoon vaikka että on ollut kiireitä. Just ennen Animeconia keskityin saamaan pukuni valmiiksi (minkä tein jopa suhteellisen hyvissä ajoin) ja heti conin jälkeisenä päivänä alkoi työt. Animeconista itsestään... Noh. Toistan Desuconin jälkeistä itseäni, mutta menkööt. Kaikki ei mennyt ihan suunnitellusti ja oli välillä aika ankeaa, mutta sitten taas oli myös kovastikin kivaa. Itse con ei ollut ohjelman puolesta kummoinen (paitsi animekonsertti ja Final Fantasy -pianokonsertti, oooh ♥), mutta seura pääasiassa pelasti. En kyllä vastaisuudessa välittäisi kokea samanlaista säätöä asioiden kanssa ja olisi ollut kiva saada puvusta jotenkin enemmän irti (ja siis tykkäsin omastani taas tälläkin kertaa aivan julmetusti, vaikka itse sanonkin), mutta noh, aina ei asiat mene niin kuin tahtoisi ja toivoisi. Ehkä toivottavasti tulevaisuudessa paremmin. Katsotaan nyt. Nyt pitäisi alkaa panostaa Traconin pukuun, kunhan saan rahaa kankaisiin ja muihin romppeisiin.
Ja nukkumiseen. Voi hyvä helvetti, en heinäkuussa ollut kuin yhden viikonlopun kotinurkissa, kaikki kolme muuta meni liesussa. Ensin oli tosiaan Animecon (neljän tunnin ajomatka yhyyyy), sen jälkeen vietettiin heti seuraava viikonloppu Minnan ja Laurin luona Espoossa (Little Big Planet nelinpelinä, japanilainen ruoka Kotossa ja koirasaari, jes parasta) ja viime viikonloppu oltiin Miralla pelaamassa Fatal Frame 3:sta (ja huvitun siitä ehkä elämääkin enemmän, että musta on näköjään tullut se, joka tappaa kaikki ne vaikeat kummitukset ja loppubossit :P). Tänä viikonloppuna voisi oikeasti vaan loikoilla kotona ja nukkua univelkoja pois.

Ja töistä puheenollen, sillä rintamalla on mennyt hämmästyttävän hyvin, ottaen huomioon että olen työssä jota en käytännössä osaa. Olkoonkin että aina välillä musta tuntuu että vaan derppailen turhana ympäriinsä ja vaadin kauheasti ohjeistusta enkä silti muista/osaa vielä kaikkea ja muhun vaan hermostutaan. Mutta olen kuitenkin päässyt näkemään aika pitkälti kaikki perusjutut tuolla nyt ja päässyt avustamaan lähestulkoon kaikessa ja jotkut asiat alkaa pikkuhiljaa muodostua rutiineiksi (osaan varmaan unissanikin pestä leikkausinstrumentit). Ja siis en ole kuitenkaan ilmeisesti ihan niin toivoton kuin musta itsestäni välillä tuntuu, koska eilen multa kysyttiin haluaisinko jäädä tuonne vielä töihin vuoden loppuun asti sen jälkeen kun mun harjoittelujakso päättyy ensi viikon jälkeen. Siis EH? Itse olin vähän että wait what siis kysytkö tosissasi onko musta oikeasti muka hyötyä, mutta kyllä musta kuulemma on. "Jos lupaat kehittyä ja oppia yhtä nopeasti kun tähän mennessä, niin pidän sut mielellään täällä." Ihan älytöntä, mutta kyllä kiitos käy! Palkasta en tiedä vielä, mutta ilmeisesti kuitenkin vähän enemmän kuin pelkkä se palkkatuki. Apuva. Mun edelleen hiton vaikea uskoa tätä ja välillä ajattelen, että hitto se varmaan vaan pitää mut kun olen sentään edes vähän tyhjää parempi ja jossain vaiheessa se varmaan vielä katuu päätöstään, mutta noh. Mun on vaan vaikea olla tilanteessa, jossa en voi edes yrittää olla täydellinen ja oma-aloitteinen ja itsenäinen, ja sitten vaan tunnen itseni huonoksi. Mutta toivotaan että se vähenee sitä mukaa kun opin enemmän.

Jaha, Konstan saisi ilmeisesti taas ruokkia. (Aasinsilta: absurdi tilanne on absurdi, mutta antakaa mulle kissanpentuja!)