31. elokuuta 2006
Oh woe.

Olen viisas ja varovainen lapsi. Löin eilen pikkuvarpaani kylppärin oveen - ja KOVAA - juostessani CSI:n mainostauolla vessaan. Olin hetken aikaa lattialla kaksin kerroin, koska AI SAATANA. Teki mieli huutaa hysteerisenä, koska mikään ei ole vähän aikaan sattunut niin helvetin paljon. Pelkäsin oikeasti, että mokoma murtui kun se turposi ja oli kovin kipeä. Käveleminen olikin sitten loppuillan tosi mielenkiintoista, kun varvas huutaa armoa joka askel ja hetki.
Tänä aamuna arvioin tilanteen uudestaan ja tulin siihen tulokseen, että varvas ei luultavasti ole murtunut, vain hyvin hyvin pahoinpidelty. Osa kynnestä on ilmeisesti irronnut alla olevasta ihosta ja iho kynnen välittömässä läheisyydessä on tummunut. Vieläkin se on turvoksissa ja kipeä, mutta koska liikkumistoiminnot on ihan ok, en usko sen olevan murtunut.

Tarinan opetus: älä juokse CSI:n mainoskatkolla vessaan.


30. elokuuta 2006
"This guy are sick."

Olo ei sitten parantunut yön aikana, joten en jaksanut raahata itseäni tänään töihin. Sen sijaan raahasin itseni terveyskeskukseen ja sain palkakseni loppuviikon sairauslomaa. Eipähän tarvitse huolehtia siitäkään.

Heh, Nellen rokotuskutsussa lukee "Nell".


29. elokuuta 2006
"Boom baby!"

Ulkona ukkostaa niin että ikkunat helisee. Jännittävää.

Olo vaan pahenee koko ajan. Kuumetta ei (luonnollisestikaan) ole, mutta muuten on varsin surkea olo. Yritän tässä sinnitellä päiväunien, flunssalääkkeen ja kuuman viinimarjamehun voimalla. Täytyy tarkkailla meneekö tämä tästä johonkin suuntaan huomiseen mennessä. Muuten voi olla, etten jaksa lähteä töihin huomenna.

Ääk, haluan pikkukissan jo kotiin!


28. elokuuta 2006
"Yazoon seksipalvelu, kuinka voin palvella?"

Uwah, kuusipäiväinen työviikko takana ja kaksi vapaapäivää edessä. Tätä päivää olen tosin jo käyttänyt tehokkaasti ryntäämällä heti aamusta Hellsinkiin viemään Thothia huoltoon. Onni on olla Macin omistaja, kun lähin huolto on pääkaupungissa. Olen siis tänäänkin ollut jo seitsemästä asti hereillä. Bussissa tuli kyllä torkuttua, mutta se nyt mitään laatu-unta ollut.
Thoth jäi siis Hellsingin Machuolto Oyn hellään huomaan. Ei mitään tietoa koska saan lapsen takaisin, lupasivat soitella sitten kun tietävät mikä sitä vaivaa. Onneksi lupasivat myöskin postitella herran mulle sitten huollon valmistuttua, ettei tarvitse uudelleen lähteä kääntymään kannoillaan Hellsingissä. Olinhan mä siellä peräti tunnin tänään. /o/

Olen tulossa kipeäksi. Keuhkot ovat kaksi päivää yrittäneet kivuta kurkun kautta ylös ja nyt joukkoon on liittynyt tukkoinen nenä. En arvosta.


25. elokuuta 2006
Punnitse mun sydän, baby!

Väsyttää. Vapaapäivä ja heräsin jo vähän kahdeksan jälkeen. Ei lapset näin. Täytynee kohta mennä päiväunille, että jaksaa loppupäivän, johon muun muassa kuuluu Silent Hilliä elokuvateatterissa. Saatiin lopultakin sekin Lahteen, joten sinnehän se on heti rynnättävä. Pitänee käydä Lindexissä ostamassa pitsisiä stringejä, joita sitten nakella Pyramid Headille.

Työt vievät pelottavan ison osan ajastani, vaikka työpäivät ovatkin vain kuusituntisia. Kuten blogin tyhjyydestä jo näkeekin, en ole tietokoneella juurikaan tässä kuussa homehtunut. Jotenkin kummasti se aika vaan katoaa johonkin, vaikka aamuvuorosta pääsee kotiin jo yhdeltä.
Työasioista puheenollen, jos joku haluaa kanin tai marsuja, niin ottakaa yhteyttä. Meillä on töissä tiedossa parikin tapausta, jotka etsii kotia.

Pikkukisu alkaa omien laskujeni mukaan olla noin 5-viikkoinen. Parin viikon päästä sitä voisi jo ajatella tuovansa kotiin, olivathan Misa ja Nellekin entisen omistajan mukaan 7-viikkoisia tullessaan meille. Sikälikin olisi ihan hyvä saada se suhteellisen aikaisin kotiin, ettei siitä tule siellä navetassa ihan mikään villikissa, kun ei niillä kissoilla siellä ilmeisesti ole mitenkään hirveän paljon ihmisekontaktia. 7- tai 8-viikkoinen kuullostaisi ihan hyvältä.

Niin, ja oltiinhan me viime viikonloppuna AnimeConissakin. Mitään pitkää ja yksityiskohtaista selvitystä en jaksa alkaa tekemään, mutta sanottakoon, että hauskaa oli ja Yazoona oleminen on jotain maailman hienointa. Cosplay-kisan tuomarointi on hankalaa ja tuomariston puheenjohtajana toimiminen pelottavaa. Hittoako sitä mikrofonia mulle työnnätte? Kuveja löytyy täältä, tosin englanninkielisin kuvatekstein.

Jaahas, olen onnistunut jemmaamaan Thothin osto- ja takuukuitit johonkin hevonhittoon. Ei näin.

Nyt päikkäreille.


08. elokuuta 2006
There was an APPLE here. It's gone now.

Ahh, kaksi vapaapäivää putkeen. Harmi vaan, että tänään on viimeinen ja huomenna pitää mennä taas töihin. Viikonlopustakin selvisin jotakuinkin hengissä, vaikka jalkani ovatkin aivan tajuttoman väsyneet ja kipeät. On täytynyt taas alkaa pitää peittokasaa jalkojen alla öisin, että saan nuo koholle ja veren valumaan paremmin takaisin. Muuten olisivat varmaan jo kuoliossa. Lauantai oli harvinaisen hiljainen eikä väkeä käynyt juuri ollenkaan. Vietinkin paljon aikaa kahviossa notkuen. Sunnuntaina olikin sitten oikein kunnolla ryysistä ja piti olla pieneläinhuoneessa kyttäämässä vähän useammin. Ja kävipä sunnuntaiaamuna vieläpä niin mielenkiintoisesti, että löysin aamusiivousta tehdessäni yhden gerbiileistä juoksentelemasta vessan lattialta. Ei harmainta aavistusta kuinka se sinne on päässyt, mutta niin vaan jouduin sen sieltä metsästämään. Vikkelä pikku veijari.

Ja missasin lauantain vieraat koska jouduin olemaan töissä. Teidän pitää tulla toiste juomaan Hyvää Kahvia.

Käytiin eilen Jennyn, Elyn ja Elinan kanssa piknikillä Pikku-Veskun rannassa. Oli oikein mukavaa, syötiin herkkuja ja ruokittiin siinä sivussa vähän sorsiakin, jotka salakavalasti tekivät invaasion melkein meidän viltille. Lisäksi saatiin Elyltä hiuksia, kauniita valkoisia hiuksia. \o/ Piknikin jälkeen Jenny ja Ely poistuivat ompelijaansa tapaamaan, Elina lähti omille teilleen ja Riikka ja minä jäimme odottelemaan Jennyä ja Elyä. Kierreltiin kauppoja nahkakäsineiden toivossa, mutta mistään ei löytynyt sopivia. Täytynee vääntää itse. Kun tytöt pääsivät ompelijatapaamisestaan, painuttiin vielä pizzalle, ja oli muuten aivan helvetin hyvää. Sitten olikin jo jalat taas niin loppuun kuluneet, että oli pakko sanoa heiheit ja poistua kotiin.

Tämän päivän ohjelmistossa vielä Bakanoiden vuosikokousta, Kimbleen kenkien putsausta ja uudelleenmaalamista ja peruukkien stailausta.


04. elokuuta 2006
And lacking in ass.

Jahas, sinne se vapaapäivä taas menikin. Kohta pitäisi kai käydä nukkumaan, että jaksaa aamulla nousta. Meh, en vaan erikoisemmin välitä viikonlopputöistä. Niissä on vaan se jokin, ne on niin paljon raskaampia ja tylsempiä kuin tavalliset työpäivät. Yhdeksästä viiteen ftw. Ehdin varmaan kuolla tylsyyteen moneen kertaan päivän aikana. Contradictively, toivon kuitenkin ettei tulisi kovin vilkas viikonloppu, koska shudder, asiakkaita. Onni on olla valvova silmäpari pieneläinhuoneessa kaiken päivää, kyll' maar. Onneksi pari niistä mukavista tyypeistä, joihin olen jo tutustunut (nopea tutustumaan ihmisiin, go me! \o/) on ilmeisesti myös töissä, joten voin suurimpina tylsyyden hetkinä hakeutua vaikka kahvilaan roikkumaan.

Ja jes, kukaan ei ole kertonut mulle miten vesikilpikonna ruokitaan. Hmm. :/

Olinkin jo unohtanut miten kamalasti puru kuivattaa käsiä. Yyh.


04. elokuuta 2006
Into Nirvana.

Vapaapäivä! \o/

Tiedättekö muuten mikä se vasta rääkkiä on? Se, kun töissä pitää olla aamulla kello 7. Joudun lähtemään kotoa kello 06:20 bussilla. Olkoonkin, että silloin pääsee jo yhdeltä kotiin, mutta en silti oikein jaksa arvostaa noin aikaisia aamuherätyksiä. Oli jo ihan tarpeeksi tuskaisaa mennä puoli kahdeksaan töihin viime kesänä. No, onneksi viikonloppuna työt alkavat vasta yhdeksältä ja ensi viikon peräti kaksi työpäivää puoli kymmeneltä. Se tosin tarkoittaa, että kotiin pääsee myöhemmin - viikonloppunakin molempina päivinä vasta viideltä, koska teen silloin vapaapäivien eteen pidempää päivää. Saan viikonloppuna sisään neljän päivän työtunnit. o/

Olen jo yrittänyt miettiä nimeä sille meidän uudelle lapsoselle, mutta ilman sen kummempaa menestystä. En osaa keksiä poikien nimiä (ihan siltä varalta, että se onkin poika, kun ei ne osanneet sanoa niin pienestä vielä varmaksi kumpi se on). Täytyy kai ensin nähdä se. Antaisin sille nimeksi Neith jos se on tyttö, mutta beh, kukaan ei osaa ääntää sellaista nimeä. Siinähän tavaat sitä eläinlääkärille. :/
Kun se emo nyt vaan huolehtisi siitä hyvin.

Njaa, eipä tässä kai muuta. Pitäisi alkaa Yazoon housuja vääntämään.


02. elokuuta 2006
Teetä ja sympatiaa.

Näin sitä on päästy taas työelämän alkuun. Tänään oli toinen työpäiväni ja olenkin sen jäljiltä sopivan naatti, onneksi kuitenkin vain fyysisesti. Työmaatani ovat tällä kertaa pieneläimet, eli marsut, puput, chinchillat ja kaiken maailman muut pikkuiset piipertäjät. Ihan kiitettävän raskasta se niidenkin kaikkien häkkien putsaaminen on, vaikka ei nyt mitenkään samanlaista rääkkiä kuin navetan siivoaminen. Siitä olen onnellinen, ettei niittohommat kuulu enää meikäläisen toimenkuvaan.
Sinänsä jännä, että saman tien heitettiin ikään kuin syvään päähän, eli suoraan tositoimiin vaan. Siivosin yläkerran viisi häkkiä ihan yksinäni. Tarja naureskeli musta, että sen voi pistää tekemään hommia yksinään ilman ohjeistustakin, kun kyllä se osaa ja pärjää kuitenkin.
Ja Missu on edelleen hirmuisen kiva. Olen nyt kahtena päivänä saanut sylitellä sitä ja voihän nenä että tykkään siitä. Nyt sille on tullut uusi poikakin kaveriksi, toiveissa olisi että ystävystyisivät ja saisivat ehkä jopa poikasia.

Enkä suinkaan taas haalinut meille yhtä raukkaa kissanpentua, joka tarvitsee kodin. Viikkopalaverissa tuli ilmi, että jostain hollolalaisesta navetasta oli löytynyt 2-viikkoinen kissanpentu ihan yksinään (ilmeisesti kuitenkin joku tilan kissoista on sen emo), mutta talon väki ei aio pitää sitä, joten jos ei kisulle löydy kotia, on sillä edessä tappotuomio. Kukaan meidän työporukasta ei näyttänyt olevan innostunut (tunteettomat paskat), joten minä ilmoittauduin vapaaehtoiseksi varamamiksi. Tarja naureskeli, että "sulla on jo kokonainen lauma!", mutta toisaalta tiesi, että mä nyt olen tällainen hellämieli eläinten kanssa, joten soitti sinne ja ilmoitti että kisulle on tiedossa koti. Pitävät sen nyt siellä kuitenkin luovutusikäiseksi saakka tai ainakin mahdollisimman lähelle. Meille on siis tiedossa kissanpentu joskus syksyn mittaan. Toivottavasti sen emo pitää siitä siihen asti hyvän huolen.
Äiti ja Riikka tuskasteli, että viimeinen kerta kun mut päästetään Marolaan töihin, kun aina siellä ilmenee kodittomia kissoja juuri silloin kun mä olen siellä. Mystistä.

Nyt väsyttää niin paljon että on pakko päästä huilimaan.