31. elokuuta 2005

Musiikki: Ei mittään.

Joo, koulu alkoi maanataina. Tähän mennessä ei mitään sen kummallisempaa, samanlaista kuin ennenkin. Päivät ei ole kovin pahoja, kuudesta yhdeksään joka päivä. Ensin on tunti matikkaa ja sen jälkeen maanantaisin ja keskiviikkoisin kaksoistunti psykaa ja tiistaisin ja torstaisin kaksari äikkää. Muuten ihan ok, mutta nuo kaksoistunnit ovat sen verran pitkiä ja myöhään, että alkaa mieli ja persu puutua. Mutta eiköhän se siitä.
Henkilökohtaisesti vähän pelottaa, kun äikän yo-kirjoitukset on vähän syyskuun puolenvälin jälkeen. En ole vielä valmis! :O Äikän kurssien kanssa on käynyt vielä joku sekaannus, eikä meillä ole sen takia preliä ollenkaan. Eihän se kirjoitustaito toisaalta yhteen preliin kaadu, mutta olisihan se nyt ollut itselle mukavampi, että tilanne olisi ennestään edes vähän tuttu. Oh well. Turha rypistellä, I suppose.

Huomenna aamuvuoroon töihin. Ääk.

Ja hei, sain lopultakin sen hemmetin Silent Hill 4:n pelattua loppuun! Hyvä minä! :D Sain kylläkin huonoimman mahdollisen lopun, koska en ilmeisesti pitänyt Eileenistä tarpeeksi hyvää huolta, jätin Henryn asuntoon kummituksia ja mähläsin lopputappelun. Ensi kerralla jätän sen hemmetin kirveen laatikkoon ja ammun haulikolla päin näköä.

Teetä!


24. elokuuta 2005

Musiikki: Samurai 7 - Unlimited

Eilen oli vähän pelottava päivä. En tiedä mitä stressasin, mutta olin aamun ja edellisen illan ihan ahdistunut enkä meinannut saada yöllä nukuttua. Aamu meni töissä kuitenkin ihan kivasti eikä pää alkanut hajoilemaan uudestaan kun vasta psykiatrille mennessä, joten sitähän kai sitten pelkäsin. En tiedä miksi, mutta tämän uuden psykiatrin käynnit ahdistaa mua ihan tajuttomasti. Pelkään varmaan asioiden läpikäymistä ja itseni analysoimista. Leena sanoi joskus, kun valitin että siellä käynnit ahdistaa mua enemmän kuin auttaa, että kipeistä asioista puhuminen ahdistaa, vaikka se ei olekaan itse tarkoitus. Pelkään sitä varmaan jo etukäteen tämän uuden tyypin kanssa. Klassinen ehdollistuminen. Psykiatrilla käyminen = kipeistä asioista puhuminen = ahdistus, joten psykiatrilla käyminen = ahdistus.
Sain eilen taas kuulla, kuinka rimani on ihan liian korkealla, kuinka vaadin itseltäni ihan liikaa ja kuinka asetan itselleni ihan liian suuria tavoitteita yhdellä kertaa. Kyllähän mä sen tavallaan tiedänkin ja olen sen miljoona kertaa monelta eri ihmiseltä kuullutkin, mutta kun se olisikin niin yksinkertaista, että voisin vaan napsauttaa sormia ja sanoa, että jahas, nyt vaadinkin itseltäni tästä lähtien vähemmän. Tai voinhan mä sanoa niin ja uskotella itselleni, että en oikeasti vaadi itseltäni täydellisyyttä, että on ihan okei epäonnistua välillä, mutta kun ei se kuitenkaan olisi niin. En halua olla epäonnistuja, ja jos sallin alentaa sitä rimaa ja antaa itselleni luvan epäonnistua, niin silloin ikään kuin myönnän itselleni, että en olekaan täydellinen, ja mitä järkeä on tehdä asioita puolittain? Jos sanon itselleni, että on lupa tehdä virheitä, niin silloin myönnän, että tulen niitä myös tekemään, ja silloin pieni ääni pääni sisällä sanoo, että mitä järkeä on aloittaa, jos kuitenkin kusee kintuilleen loppupelissä.
En tiiä. Ehkä tuo kaikki on suojamekanismi, jolla suojelen itseäni kuvittelemalla, että jos ruoskin itseäni tarpeeksi kovaa, niin niitä virheitä ei tulekaan. Koska jos olen täydellinen, niin en voi olla huonompi kuin kukaan muu.

Välillä tekis mieli vaan heittäytyä seinään, kun ei musta kuitenkaan koskaan tule mitään.

Äh.

Kaiken tuon lisäksi käytiin läpi Riikan ja mun suhdetta, ja right on cue, sain taas kuulla kuin me ollaan sisarusriippuvaisia ja liiankin läheisiä. Ärsyynnyn tuollaisista jutuista, samalla lailla kun ärsyynnyn siitä, kun psykiatrit vihjailee, että vanhempieni avioerolla tai äitin yksinhuoltajuudella olisi nykyisen tilanteeni kanssa jotain tekemistä. Siinä vaiheessa tekee mieli alkaa vittuilla ja yleensä saavatkin sitten piikkiä takaisin. Totta helvetissä se nyt on mun äitini vika, että olen epäonnistumiskammoinen perfektionisti. Mun vanhemmat kato eros kun mä olin pieni, oh woe! Aamen, vittu. Okei, ehkä me ollaan Riikan kanssa vähän riippuvaisia toisistamme, mutta ei sen pahemmin kuin parhaat kaverit nyt yleensäkään on. Me nyt vaan satutaan asumaan saman katon alla. Eikös se loppujen lopuksi ole tosi kätevä järjestely? Ei ainakaan tarvitse sitä kaveria kovin kaukaa lähteä hakemaan. Ei me estetä toistemme seurustelua/perheen perustamista/oman elämän elämistä/whathaveyou, vaikka psykiatri-setä niin tuntuu vähän luulevankin. Jos Riikka haluaa/haluaisi seurustella, niin sitten se hitto vieköön seurustelee vaan. Minä en ole koskaan sanonut tai käsittääkseni antanut edes tiedostamattani ymmärtää, että Riikka ei saisi elää omaa elämäänsä just niin kun se itse haluaa. Mä en ole kukaan sanomaan Riikalle mitä se saa tai ei saa tehdä, mä olen vaan sen isosisko ja okei, joskus ehkä välitän siitä vähän liikaakin (psykiatrien mukaan), mutta en mä nyt niin kusipää ole, että kuvittelisin sen tarkoittavan, että omistan Riikan. Eikä Riikka ole koskaan sanonut tai antanut ymmärtää, että mä en saisi elää omaa elämääni just niin kuin mä haluan, perheineen kaikkineen jos niin tahtoisin.

So there.

Nyt vituttaa liikaa, pitää mennä rauhoittumaan.


19. elokuuta 2005

Musiikki: Lord Of The Rings: Fellowship Of The Ring - A Knife In The Dark

Iso-Miiru ja Pikku-Miiru.

Vapaapäivä! Töihin täytyy palailla seuraavan kerran vasta tiistaina, joten pääsen löhöämään oikein kunnolla neljä päivää. Enkä tasan varmana aio tehdä mitään järkevää. Nukun ja taannun ja nukun vielä vähän lisää. Ehkä pelaan vähän pleikkaria jos jaksan. Illalla mennään Riikan kanssa katsomaan The Island, mutta sen lisäksi en aio kovin montaa kertaa talosta poistua, ellei ole aivan kuoleman pakko.

Ajattelin ihan tosissani, että voisi käydä ottamassa uuden tatuoinnin, kun saan kuun vaihteessa rahaa. Pitää vielä miettiä onko se nyt sitten ZOE-symboli vai "ai" ja mihin tarkkaan ottaen haluan sen laittaa. Aika varmasti tuonne yläselkään. Täytyy nyt katella, kun on kuitenkin iskän ja Riikan synttäriä ja mangapäivää tulossa syyskuussa, ja muutenkin meinattiin käydä Helsingissä humputtelemassa. Misa ja Nellekin pitäisi rokottaa. Rahan menoa ei voi estää.

Riikka tulee kohta koulusta kotiin! :D


16. elokuuta 2005

Musiikki: Anubis: Zone Of The Enders - Beyond The Bounds (Mitsuto Suzuki 020203 Mix feat. Sana)

Ulkona tulee vettä kuin sanonko mistä ja sisällä on pimeää kuin säkissä. Ukkostaakin. Pitäisi varmaan harkita koneen sammuttamista, mutta kun ei millään malta lopettaa ZOE soundtrackin kuuntelemista. Istun mieluummin pimeässä volyymit kaakossa. "The blue bird flies awaayyy!"

Tuli tossa juuri mieleen, että meillä on ollut Silent Hill 4 kohta vuoden, eikä olla pelattu sitä vieläkään läpi. Aika säälittävää. Jotenkin se vaan ei ole yhtä innostava kuin 2 tai 3. Jotenkin...ärsyttävämpi. Pelasin sitä pitkästä aikaa kun oltiin Minnan luona Tampereella, mutta jäin jumiin ja suutuin ja lopetin pelaamisen. Multa on ilmeisesti jäänyt jotain tekemättä, kun en pääse eteenpäin siitä mistä pitäisi. Pitää peruuttaa takaisin päin ja yrittää löytää/tehdä se mitä ikinä olenkin jättänyt löytämättä/tekemättä. Ihanaa. Minä niin tykkään niistä kummituksista.

Riikka on koulussa ja olen yksin kotona. Outoa.


15. elokuuta 2005

Musiikki: Fullmetal Alchemist - Ready Steady Go!

Ah, ihanaa, ei töitä tänään. Nukuttaa niin perkeleesti, huimaa ja on muutenkin vähän sellainen heppoinen olo. Tuntuu ihan samalta kuin silloin, jos olen unohtanut edellisenä päivänä ottaa lääkkeet, mutta en kyllä unohtanut. I don't think. Hyvä muisti.

Vielä kolme viikkoa töitä. Apuva. No ei, työpaikka on kyllä paras ikinä, mutta kun se näköjään imee ihan totaalisesti mehut. Voisin pikkuhiljaa ottaa jo lomaa ja vähän hellittää. Paitsi että pääsen vaihtamaan työt suoraan kouluun. Crud.

Huuto.Netissä olisi kokonainen seitsemän levyn RahXephon-setti, mutta ehdin jo polttaa tilini kaikkeen muuhun, joten ei ole varaa huutaa sitä. Woe is me. Ei sen puoleen, että olisin sitä kauheasti muistanut edes katsoa. Tuolla niitä jaksoja lojuu koneella, enkä edes muista, minkä niistä olen katsonut viimeksi. Olisiko joku ep 10 tai jotain. Että sillai.

Nyt haluan jotain ruokaa ja päikkärit. Yosh. Sounds like a plan.


14. elokuuta 2005

Musiikki: Lord Of The Rings: The Return Of The King soundtrack

Oon niin väsynyt, että oikeasti varmaan kuolen kohta. Ei voi ihminen oikeasti olla näin loppu. Folke on kyllä nyt ihan finaalissa, siis ihan finaalissa. Töissä on tappotahti, vaikka ei oikeasti edes ole. Olen vaan jotenkin niin poikki, että kaikki tuntuu kuolemalta. Liekö alan viimeisten viikkojen aikana laiskistua, or what. Tai sitten viikonlopputöissä vain on se jokin...

Sitten sitä joutuu vielä tekemään toisten työt omien lisäksi, prkl.

Ei tässä mitään. Tylsä on elämäni. Kissat syö jäätelönikin!


05. elokuuta 2005

Musiikki: "Signs" DVD

Omin edelleen Minnan kannettavaa. Vähänkö niinko rakastan tätä. Kävin jo Applen sivuilla kuolaamassa iBookien ja PowerBookien päälle. Vielä vuosi, sitten saan oman. Kärsimystä.

Käytiin tänään Särkänniemessä. Klasu ei suostunut lähtemään, joten käytiin tyttöporukassa. Käytiin Korkkiruuvissa, Trombissa ja kolme kertaa Tornadossa. Lisäksi löydettin Tekken 4, eli luonnollisesti veivattiin sitä. Riikka pelasi oikein enemmänkin, minä vähän ahdistuin, kun olin niin huono pelaamaan arcade-tikulla. Meni ihan sähläämiseksi, Yoshimitsuni oli aivan hävettävän huono. Ei tullut kukaan haastamaan, vaikka ympärillä pyörikin välillä kauhea joukko pikkupoikia. Pelattiin myös Minnan kanssa Dancing Stagea, kun ensin tuijotettiin leuat lattiassa kun joku poika veti jalat solmussa jotain hemmetin tuhat jalkaa vaativia Expertejä. Sitten minä pieni tässä pelaan vähän Standardia enkä aina ihan pärjää siinäkään. Hävettävää. Hiki tuli ainakin, jos ei muuta. Täytyy vähän harjoitella ennen kuin uskaltaa taas vähään aikaan pelata julkisesti. Häpeäkseni joudun myös myöntämään, että käytiin Delfinaariossa. Halusin sinne jopa vähän niin kuin itse. Delfiinit on vaan niin hirmuisen suloisia eläimiä, etten voinut vastustaa.
Syötiin paljon hyvää pizzaa ja jäätelöä, ja minä ostin itselleni tappajavalas-pehmolelun, jonka nimeksi tuli (yllättäen) Willy. Äännetään ihan suomalaisittain.
Oli huippukivaa. :D

Mitäs muuta?
Ai niin, mietittiin vähän, että voitaisiin osallistua Traconiin, kun se on täällä Tampereella, teknillisellä yliopistolla. Voitaisiin bunkata Minnalla ja mennä sitten koko porukka yhdessä täältä coniin. Se olis tosi jees. Täytyy vissiin alkaa miettiä, ketä cosplayaan, jos en halua olla vielä kazekage-Gaara. Ajattelin olla se Mangapäiville, joten Traconiin voisi yrittää keksiä jotain muuta. Saas nyt nähdä.

Eipä tässä sen kummempaa. Huomenna mennään varmaan hohtokeilaamaan. Muuten on suunnitelmat (edelleen) aika vähissä. Tosi kivaa on ollut. Pitäisi tehdä tämmöistä useammin.


04. elokuuta 2005

Musiikki: "Soul Calibur 2" -peliäänet

Ollaan Minnan luona Tampereella ja olen ominut Minnan kannettavan. On ihanaa, on ihanaa, tykkään naputella tällä ihan sikana. Haluan oman kannettavan ja äkkiä! Tällä on nii-in kiva kirjoittaa. Nyt voisi alkaa kirjoittaa homo-pornoa, jos joku ei lukisi koko ajan olan yli.

Niin, ollaan siis Tampereella. Tultiin tänään päivällä ja kotiin palaillaan joskus sunnuntaina. Tarkoitus on käydä ainakin Särkänniemessä, ja ehkä me keksitään jotain muutakin. Muuten menee varmaan aika paljon sisällä pönöttämiseksi ja pleikkarin pelaamiseksi. Tähän mennessä ollaan hakattu paljon Tekkeniä (me ollaan NIIN paljon parempia kuin Klasu, haa haa! :D) ja Dance:UK'ta. Katsottiin myös Ju-On. Riikka ja Minna pelkäsivät kuin pikkulapset, minä ja Klasu vaan naureskeltiin. Ollaan me aika ilonpilaajia.

Viivi ja Nelle on suloisia, oi niin suloisia. Ja kuten muistelinkin, Minnalla ON kissa nimeltä Nelle. Nyt on meilläkin. Oi voi.

Huh, on kuuma. *lääh lääh*