30. heinäkuuta 2010
DR DROOM

Joo, on taas ollut hirveästi päiviteltävää. Tällä hetkellä mun elämä on niin yksitoikkoista että huh huh. Aika lähinnä kuluu suhaamalla parin päivän välein oman kämpän ja kodinkodin väliä. Kotiin hakeudun lähinnä viihdykkeen ja viilennyksen perässä, koska pelkkä tietokone viihdyttää vaan tiettyyn rajaan asti ja täällä on sisälämpötila tosiaan 28 astetta vuorokauden ympäri. Pitäisi edelleen saada jonkinlaiset verkkosysteemit noihin mun ikkunoihin, että niitä voisi pitää edes vähän enemmän auki. Nyt on tosiaan niin kuuma ettei huvita mikään. Mulla on jo pidemmän aikaa ollut taas hinku katsoa Gundam 00'aa (josko saisin sitä kakkostuotantokauttakin eteenpäin?), mutta keskittymiskyky on tällä hetkellä nolla eikä pysty. Joten istun lähinnä Facebookilla hakaten "päivitä"-nappia ja pelaten kaiken maailman pelejä jotka eivät vaadi minkäänlaista älykkyysosamäärää. Pitäisi myös saada jatkettua mun ja Minnin Lockon/Tieria-RP-logia (vaikka technically se ei ole edes Lockon/Tieriaa, koska login tarkoitus on että mä opettelen pelaamaan, joten se on vielä ihan vaan pelkkä gen), mutta ei sekään nyt oikein ota luistaakseen. Tieria-muusani jumiutui.

Äääää särkee päätäkin.

Pitäisi myös lopultakin ja vihdoin saada siivottua nuo mun vaatekaapit sellaiseen kuntoon, että saisin vielä jätesäkeissä ja matkalaukuissa hengaavat vaatteeni (lähinnä cosplayt) järjestettyä nätisti henkareihin. Tällä hetkellä molemmat henkarikaapit on tungettu täyteen kaikkea muuta tavaraa, pääosin WIP-käsitöitä muovipusseissa ja kenkiä, sekä - köh - imuri.

Mutta ei. Ei jaksa.

Ai niin! Piti meidän kissavauvoista vielä mainita. Kävivät tosiaan tuossa viikko sitten ensimmäisessä rokotuksessa ja samalla eläinlääkäri tarkisti kaikkien sukupuolet oikein kunnolla, koska jostain syystä eivät muka osanneet sanoa niistä mitään kun lapset kävivät 8-viikkoisina terveystarkastuksessa. Niinhän siinä sitten kävi, että sain porukasta vain kolme-neljäsosaa oikein ja Monni paljastui tytöksi. Myönnettäköön tosin, että oltiin äitin kanssa katseltu Monnia jo useampi viikko että herra alkaakin näyttää sitä uhkaavammin tytöltä mitä vanhemmaksi tulee. 3-viikkoisena, jolloin tarkistin kaikkien sukupuolet, Monni oli vielä melko selvästi poika. (Monni onkin sukupuoltaan vaihtava sammakko!) No, oh well. Monni luultavasti saa pitää kutsumanimet "poika" ja "veikka" ainakin mun osalta, koska en yksikertaisesti pysty näkemään sitä tyttönä. Se ei ole edes yhtään tytön näköinen naamaltaan! Plus että se on koko porukan kamalin riiviö ja hirvein peto, joten siinäkin mielessä. (Vaikka osaa Monni-Konni olla myös maailman ihanin mussukka kun se tulee aamulla, ja joskus myös satunnaisesti päivällä, pussailemaan ja nuolemaan naamaa. ♥) Nimeä nyt ei kuitenkaan ainakaan lähdetä muuttamaan.

Tyhmä pää tuntuu tohelolta. Pitäisiköhän sitä syödä jotain, vaikka tässä helteessä ei kyllä tee yhtään mieli mitään. Blarg.


18. heinäkuuta 2010
Tartu mättääseen kiinni ja paina vaan, niin kuin kuokalla Jussikin aikoinaan.

Hyi, Kikka!

Mutta joo, vituiksihan se viime yö sitten menikin. En edes halua miettiä minkä verran unta oikeasti sain, sen vaan tiedän että olin jatkuvasti hereillä ja vilkuilin kelloa tai kissojen perään (koska vaikka pelkäänkin että noi kissat saa noiden ikkunoiden heppoiset lukitussysteemit auki ja ottavat lentävän lähdön neljännen kerroksen ikkunasta, oli aivan pakko jättää ikkunat yöksi auki, muuten olisin tukehtunut ja lämpöhalvaantunut kuoliaaksi). Tietty osittain myös oma moka kun piti tyhmäillä Riikan kanssa mesessä noin neljään asti aamulla, ja sitten nousikin jo taas aurinko ja alkoi käristää suoraan mun ikkunasta sisään. Mä niin tarvin tuohon jotkut pimennysverhot tuohon olkkarin isoon ikkunaan. Ei pahemmin naurata kun aina saa herätä viimeistään aamukuudelta siihen, että aurinko puukottaa silmään ja paahtaa elävältä, eikä noi mun nykyiset pellavaverhot auta oikein mitään.
Nyt tuntuu taas siltä, että voisin mennä uudestaan nukkumaan, mutta täällä on taas jo niin kuuma että tokkopa siitä mitään tulee.


17. heinäkuuta 2010
"Aaaa! Mä sulan, mä sulan, ihanaa!"

Voi tuska että on kuuma. Selviydyin lopultakin takaisin omaan asuntooni jumitettuani äitin ja Riikan luona Desuconista asti, ja voi hyvä helvetti, tää kämppä on kuin sauna. Täällä ei ole kuin kaksi säälittävän pientä ikkunaa - keittiössä ja olohuoneessa - eikä kumpaakaan voi pitää kuin ihan vähän raollaan etteivät kissat putoa ikkunasta ulos, koska kummassakaan ei ole esim. verkkoa. Toisin sanoen täällä ei liiku ilma lainkaan. Konsta ja Papukin makaa aivan roiveellaan kuumissaan, raukat. En ymmärrä miten pystyn nukkumaan täällä ensi yönä.

Muuten on tosiaan ihan kiva olla taas kotona ja omissa oloissaan. Äiti ja Riikka on kyllä parhaita, mutta välillä sitä vaan tarvitsee omaa tilaa ja rauhaa ja sitä että saa ihan itse päättää miten asiat tekee tai jättää tekemättä. Kissoja on kyllä ikävä, varsinkin meidän Hiloisnerviötä (pisteet sille joka tajuaa viittauksen) eli pieniä kissavauvoja. Varsinkin kun suunnitelmat näköjään muuttuivat enkä saakaan tuoda Seraa ja Monnia omaan kotiini. Tai siis saa ja saa, mutta Riikka sanoi, että en saa erottaa meidän apinalaumaa toisistaan kun ovat niin ihania riiviöitä keskenään, vaan niiden pitää antaa olla kaikkien yhdessä. Eli Sera ja Monni asuvat nyt sitten ainakin toistaiseksi äitin ja Riikan luona, vaikka se tarkoittaakin että niiden jaloissa pyörii 12 kissaa. Ja vaikka Konsta ja Papu aivan ihania ovatkin, niin vauvoja on kyllä kova ikävä.

Se täytyy vielä sanoa, että viime viikko oli oikein mukava. Yhtenä päivänä käytiin Teikun kanssa photoshoottaamassa mekko!Tieriaa mm. Ristinkirkon portailla (ja herätin paljon kiinnostusta ja ilmeisesti ihailua paikalle sattuneissa italialaisissa turisteissa - ottivat ainakin kuvia ja olin kuulevinani myös sanan "bella". :P) ja sen jälkeen uimassa Mukkulanrannassa. Oli mahtavaa! Toisena päivänä käytiin äitin ja Riikan kanssa ulkona syömässä ja sen jälkeen käytiin hakemassa mulle K-Raudasta purkillinen tumman violettia maalia, jonka kanssa hyökkään täällä lähipäivinä seinän tai parin kimppuun. Tulee kämpästä hieno ja vähän enemmän mun näköinen. <3 (Nyt kun vielä osaisin maalata sotkematta sitä violettia maalia joka paikalle muuallekin.) Sen lisäksi kaivettiin taas vanha NESsie esiin ja pelattiin Riikan kanssa Super Mario Bros 3 läpi. Tuskastuttavaa huomata että siellä on edelleen ne pari kenttää, joiden kanssa on vaan pakko tärvätä se ~10 ukkoa per lärvi kun ei vaan osaa. Olenko ainut josta tuntuu että sitä vaan tulee huonommaksi noiden vanhojen pelien pelaamisessa mitä vanhemmaksi tulee? (Voisi taas yrittää jossain vaiheessa pelata Nemoa, vaikka se peli saakin mut nykyään aivan raivon partaalle. En ymmärrä miten ikinä pärjäsin sen kanssa pienenä/nuorena. Koska House of Toys? Tai Nemo's House? HYI. VITTU. Raivostuttavimpia kenttiä ikinä. Ja tietty parasta on se, että juuri kun olen päässyt ohi molemmista, peli ottaa ja suorittaa itsemurhan tilttaamalla. KIITTI VAAN. Mutta niin, sitä voisi taas pitkästä aikaa kokeilla. :D)

Väsyttää, mutta on liian kuuma nukkua. Nyt kun olisi arkkupakastin, niin menisin sinne asumaan. Blarg.


12. heinäkuuta 2010
Örkörk.

Öö, joo. Elämä tapahtui ja jotenkin bloggaaminen vain jäi. Olisi mulla aina välillä ollut jotain sanottavaakin, mutta...niin.

Ei sen puoleen, että mulla nytkään olisi mitään ihmeellistä sanottavaa.

Se vaan, että mulle tulee aina ja aina vaan uudestaan ihana olo siitä, kun muistan joidenkin ihmisten reaktiot ja sanat mun mekko!Tieria-cosplaysta Traconissa. Anteeksi, mutta en osaa kuin paistatella siinä, miten hyvä olo tulee siitä kun Lockonini sanoi mua jatkuvasti upean kauniiksi ja jumalattarekseen (ilmeisesti muillekin kuin suoraan minulle) ja Maija halusi ehdottomasti ottaa musta kuvia mentaliteetilla "kauniita kuvia kuvaajalle". Tai: "En ole ottanut täältä conista vielä yhtään kuvia, mutta nyt on pakko ottaa ensimmäiset susta!"

♥~