28. kesäkuuta 2007
Haamuvauvoja.

Mainitsinko koskaan vuoden vaihteessa Prinsessaa? En tainnut. Prinsessa (Rinsku perheen kesken) tuli mukanani kun lopetin työt Marolassa vuodenvaihteessa. Pitkä tarina lyhyenä, Prinsessa oli tuotu kotieläinpihalle huonosti pidettynä ja pelokkaana, jopa aggressiivisena. Minä ihastuin neitiin ja aloin viettää aikaa sen kanssa siinä toivossa, että se kesyyntyisi edes vähän. Siinä vaiheessa kun työsuhteeni alkoi lähestyä loppuaan olin siihen jo aivan rakastunut. Samoihin aikoihin alkoi Marolassa kuulua puheita, että jos Prinsessalle ei löydy kotia, se hyvin luultavasti lopetetaan, koska se ei kuitenkaan ollut kesyyntynyt Marolan mittapuun mukaan tarpeeksi (lue: ei siis edelleenkään antanut koskea eikä sylitellä). Koska Prinsessa oli siinä vaiheessa mun kulta, sanoin, että hitot te sitä lopeta, se lähtee mun mukaan. Ja niin kävi. Nyt Prinsessa on ollut meillä puolisen vuotta, ja vaikka se ei olekaan juurikaan kesyyntynyt, se on silti meidän rakas tönötti.

Takaisin merkinnän alkuperäiseen ponttiin.

Prinsessa taitaa olla valeraskaana. Kävin moikkaamassa sitä huoneessani eilen illalla, ja ihmettelin että mitä se siellä häkissään niin kamalasti touhuaa. Kun menin lähemmäksi, huomasin että se roudasi häkissään lojuvia heiniä pesäkoppiinsa kovalla tohinalla. (Nauratti, kun neiti näytti enemmän mursulta kuin pupulta kaikki ne heinänkorret suussa.) Siinä vaiheessa vielä ajattelin, että noh, se sisustaa. Kun kävin vähän myöhemmin katsomassa, koko häkki oli siivottu heinistä ja ne kaikki oli pätkitty siistiksi pesäksi pesäkoppiin. Silloin alkoi epäilykset herätä, mutta ne vahvistuivat vasta tänä aamuna, kun kopista löytyi heinän lisäksi järjetön kasa karvaa, jonka neiti oli ilmeisesti repinyt mahastaan. Ruokakin oli jäänyt syömättä, niin tohkeissaan se oli rakentanut pesää koko yön. Google sitten varmisti, että kyllä, valeraskaanahan se. Mietityttää vaan, että mistähän se nyt yhtäkkiä on keksinyt saavansa vauvoja, kun se ei kuitenkaan ole edes nähnyt poikakania melkein vuoteen.

Hämmentävää. Harmittaa vaan, että se touhottaa sen pesänsä kimpussa ihan turhaan, kun se on niin hellyttäväkin. Täytyy vaan hillitä itseään, ettei vahingossa syty hinku hankkia sillä oikeasti poikasia, niin suloisia kun ne olisivatkin.


27. kesäkuuta 2007
"Leija." "Kas kun ei Han Solo."

Hoo, me edistytään. Nyt on Riikan cosplay jo kutakuinkin puoliksi valmis. Enää täytyy ommella Akatsuki-takki valmiiksi ja sitten päästään maalaamaan pilviä. Tai Riikka pääse, ja minä pääsen touhuamaan kimononi kimpussa. Alan pikkuhiljaa olla ihan tohkeissani tuosta puvusta, mikä on erittäin yay, koska koko kevät on mennyt vähän latteissa tunnelmissa cosplayn osalta.

Voisi myös alkaa vähitellen miettiä millä sillä sitä kärräisi itsensä coniin. Vaihtoehtoina ovat tällä hetkellä bussi ja oma auto. Periaatteessa mulla ei olisi mitään sitä vastaan, että ajaisin Jyväskylään itse, vaikka pitkähkö matkahan se on, mutta ongelma on siinä suunnistamisessa. En ole ikinä ollut liikkeellä siellä päin Suomea muuten kuin bussilla, eikä mulla ole siis aavistustakaan miten Jyväskylään ajetaan, saatika miten itse kaupungissa suunnistetaan. Oma auto olisi kyllä sinänsä kätevä, ettei tarvitsisi kävellä joka paikkaan eikä myöskään roudata kaikki kasseja käsissään. Ei kukaan haluaisi lainata mulla navigaattoria?

Pääsykokeiden tulokset tulevat ylihuomenna. Nyt pelottaa. Ikuisena pessimistinä olen pitänyt jalkani maassa ja sanonut itselleni, että turhia toiveita ei kannata elätellä, koska sieltä kuitenkin tulee kielteinen vastaus. Luultavasti hajoan kaikesta huolimatta ainakin vähän, jos/kun en pääse sisään, koska silloin olen huono ja joudun tekemään jotain hanttihommia vuoden. Iloisesti olisi siis mukava yllättyä.

Pitää pelata taas Ôkamia lähipäivinä. Olen laiminlyönyt rakkaintani.


26. kesäkuuta 2007
And whose is the hand that raises the sun from the heaving sea?

Ääh. Surkeaa, kun koko ajan väsyttää. Tekisi vaan mieli heittäytyä sohvalle pitkäkseen ja torkkua koko päivä. Johtuu varmaan siitä, kun on niin sateista ja hämärää. Silti, ärsyttävää kun tuntuu siltä, että ei jaksa eikä viitsi tehdä mitään. Keskittymiskyky on tällä hetkellä aivan nollassa. Ja kun hommaa kuitenkin olisi.

Työkkäri ei tosiaan sanonut oikein juuta eikä jaata mun töihinmenosta, joten en ole ottanut siitä sen kummempaa stressiä. Odottelen nyt ainakin pääsykokeen tulokset ennen kuin päätän mitä teen, vai teenkö mitään. Sain työkkäristä parin paikan yhteystiedot, kaksi "oikeaa" työpaikkaa ja yksi harjoittelupaikka. Se harjoittelu olisi eläintenhoitajan paikka Eläinsuojeluyhdityksellä, eli toisin sanoen pääsisin löytöeläintalolle hoitamaan kodittomia eläimiä. Kuulostaa ihan kivalta, sikälikin kun mulla on aina niin hirveä hinku auttaa kaikkia elukoita. (Tosin siinä olisi se vaara, että tulisin sieltä joku päivä kotiin nyytin kanssa, mutta siitä ei puhuta.) Mutta odottelen nyt tosiaan ne tulokset ja päätän sitten. Luultavasti tässä käy vielä niin, että en tee kesällä yhtikäs mitään, koska olen juuri niin laiska. Mutta katsellaan.

Ja päästiin lopultakin aloittamaan cosplayt! Eihän coniin olekaan enää kuin kolmisen viikkoa. Kiire, mikä kiire?

Nälkä. Ja tekee mieli kirsikoita. Ja haluan kirjoittaa OkiAmaa, mutta ajatus ei kulje. Ensin jotain sapuskaa, sitten päiväunet, ja sitten fanfictionia. Yosh!


17. kesäkuuta 2007
But it's hard to dance in size 8 concrete shoes.

Äh, elän koko ajan siinä luulossa, että tänään on maanantai, ja vähän väliä havahdunkin siihen, että ei kun, tänään onkin vasta sunnuntai. Olen esimerkiksi koko ajan menossa huomenna Bakanoiden vuosikokoukseen, vaikka se on vasta tiistaina. Sisäinen kelloni on ihan sekaisin. Johtuu varmaan siitä, että oltiin viikonloppuna maalla, mutta tultiin kotiin jo lauantai-iltana. Ei maalta tulla kesken viikonloppua kotiin, se on luonnotonta. Kotiin tullaan vasta sunnuntaina.

Huomenna pitäisi sitten raahautua työkkäriin. Eähbleh. Ei huvittaisi yhtään. Ne vaan kuitenkin pistää mut töihin, enkä haluaisi yhtään. Rahalle olisi toki käyttöä, mutta mieluummin viettäisin vaan kesälomaa. En halua päivittäisiä velvoitteita, haluan vaan lojua näköetäisyydellä pleikkarista ja tietokoneesta. Tietty voisin harkita Marolassa työskentelyä, mutta sieltä ei taas toisaalta saa oikeaa palkkaa, vaan ainoastaan työmarkkinatuen työharjoittelusta, joka nyt on melkein sama kuin mun tämän hetkinen tukeni. Eli töistä ei olisi mulle mitään rahallista hyötyä, ainoastaan fyysistä rasitetta. Kuten sanottu, bleh. Mutta katsotaan nyt mitä ne siellä työkkärissä huomenna sanoo. Saa nähdä kuinka paljon viitsin alkaa kinaamaan siitä, että haluan viettää pääsykoeurakan jälkeen kesälomaa (mitä, eikö kaksi viikkoa kesässä muka riitä?), koska se ei taitaisi antaa musta kovin hyvää kuvaa. Toivotaan nyt, että tarjoavat edes jotain kivaa, jos johonkin täytyy mennä.

Ensi viikolla voisi vaikka pikkuhiljaa aloitella cosplayta.


11. kesäkuuta 2007
Do what you want 'cause a pirate is free.

AHAHAHAHA.

Aurinkorasvapurkissa lukee "ravustettava ennen käyttöä"!

Kyllä, olen helposti huvittuvaa sorttia.


08. kesäkuuta 2007
Whoa.

Oho. Päivitin juuri FreeHandin. Viime kerrasta on jo melkein vuosi. :x Tosin olenhan mä nuokin jutut laittanut LiveJournaliini, mutta koetetaan nyt kuitenkin olla consistent ja pitää kaikki ficit kutakuinkin samassa paikassa. Nyt FreeHandissa on siis kolme uutta väsäelmää, kaikki Ôkamia.

Höö. Tekee mieli katsoa Silent Hill -leffaa.


06. kesäkuuta 2007
Life is an open road to me.

Mikä on oikeasti parempaa, kuin ajaa Kuplalla aurinkoisena kesäpäivänä ikkunat apposen auki samalla kun Bryan Adamsin Open Road pauhaa stereoissa?

Ei mikään.


04. kesäkuuta 2007
Opps.

Puuh. Kotiuduttiin Riikan kanssa pari tuntia sitten Tampereelta. Vietettiin siellä pitkä viikonloppu Minnan ja Laurin kiusana, ja mukavaa oli. Tehtiin oikeasti jopa muutakin kuin homehduttiin kaikki päivät sisällä pleikkarin edessä. Lauantaina saatiin jotenkin maagisesti kulutettua lähemmäs kuusi tuntia Ideaparkissa (joka on paha, paha paikka ja vie kaikki rahat) ja sunnuntaina käytiin hakemassa auringonpistokset minigolf-radalta. Lisäksi tuli tietenkin jumitettua myös sen pleikkarin ääressä, saldona jonkin verran Silent Hillejä, Soul Calibur 3'sta, sekä aivan hillittömät määrät Wormsia. Se peli on kieron viihdyttävä, varsinkin kun nimeää tiiminsä Akatsukin mukaan. Ja niin lentää Itachi... Surkeinta oli se, että Ôkami jäi oman idioottimaisuuden takia kokonaan pelaamatta. Meillä oli kyllä kotelo mukana, mutta joku lahopää oli jättänyt itse pelin pleikkariin sisälle viime pelikerran jälkeen. Ei siis pelattu Ôkamia. Ei näin.
Nyt eletäänkin sitten loppukuu vähän niin ja noin, sillä jotenkin onnistuin kuluttamaan kahden päivän aikana 200 euroa täysin huomaamattani, eikä siitä ole todisteena kuin uudet farkut ja National Geographicin "100 Parasta Eläinkuvaa". En oikeasti tajua, miten onnistuin.

Sikälikin oli hyvä käydä Tampereella, että pääsin tuulettamaan pääni melkein välittömästi pääsykokeiden jälkeen. Ne ovat nimittäin nyt takana, ja hyvä niin. Ikävä kyllä olin siinä mielessä oikeassa, että ihme vaaditaan, että pääsen noista kokeista läpi. Oli niin kummallisia kysymyksiä, että huh. Neljästä koetunnista mulla ei mennyt kuin tunti ja 45 minuuttia oksentaa kaikki tietoni paperille, ja osa siitä on suoraan ja rehellisesti sanottuna aivan sitä itseään. En siis todellakaan odota yliopistolta paksua kirjekuorta. No, kuun lopussa sen sitten näkee. Siihen asti en ajattele koko asiaa. Vietän vain muutaman viikon lomaa ilman huonoa omatuntoa siitä, että laiskottaa, ennen kuin työkkäri luultavasti tunkee mut loppukuusta töihin.

Lahdessa on pimeämpää kuin Tampereella. Hämärää, pun not intended.