20. toukokuuta 2010
I said I wouldn't call but I'm all alone and I need you now

Vittu. Aina pitäisi kirjoittaa nuo fanfic-ideat johonkin ylös HETI kun ne tulee mieleen. Hyvä taas lukea viime keskiviikon merkintää ja olla sillee, "hurr mitähän ideoita ne mahtoi olla...?" Perkele kun mun Porn Notekin taitaa olla koululaukussa kotonakotona. Helvettiäkö siitä on hyötyä siellä, taliaivo.

Tosin. Ahdistaa myöntää, mutta nyt on kirjoitusintokin vähän painunut pohjamutiin, mutta lohduttaudun sillä tiedolla, että se johtuu luultavasti täysin mun tämänhetkisestä päivärytmistä, johon ei mahdu juuri muuta kuin työtä ja nukkumista ja jatkuvaa tappavaa väsymystä. Olen siitä huono etten pysty tuottamaan mitään kun olen näin finaalissa sekä henkisesti että fyysisesti. Tekisi mieli nukkua viikko.


18. toukokuuta 2010
Miu.

Jos kukaan on missään vaiheessa haaveillut kissanpennusta, niin NYT tassut ylös. Olisi nimittäin tarjolla muutama.


16. toukokuuta 2010
Yyyyh

Olisi tietty vähän aikaisemmin voinut tajuta, että Tappava Ase 2, vaikka kuinka awesome, on nähty noin about sata kertaa ja että voisi lähteä omaan kotiin nukkumaan. Aamulla ei viiden tunnin yöunet paljoa naurata.


16. toukokuuta 2010
OOOOOMELGIBSON

Onneksi ei yhtään ahdista mennä huomenna taas takaisin navettaharjoitteluun. Tai siis ei nyt muuten, mutta huvittaa - ja anteeksi aiheeseen vähän liiankin sopiva ilmaisuni - kuin kilo paskaa nousta aamuviideltä lypsylle. Muuten tosiaan pyörisin siellä lehmien ja vasikoiden seassa vaikka kuinka, ei se fyysinen työ ja paskan lapioiminen mitään haittaa. Ja kissat~ Sitä kyllä odotan innolla, että näen huomenna taas kissanpennut. Ovat nyt jo noin kolmeviikkoisia. Toivottavasti eivät ole jo alkaneet hortoilla että pysyvät pesässä turvassa.

Hitto. Tahtoisin niin kommentointimahdollisuuden merkintöihini, mutta en halua vaihtaa omalta domainiltani pois. Toisaalta en osaa itse ohjelmoida worth crap, joten. Jos joku haluaa väkertää mulle PHP:llä kommentointihässäkän, niin saa ihan vapaasti.

Mmm, Tierian musta puku~ Tosin menee hermot noiden kaavojen ja mallikappaleiden kanssa, mutta oih, siitä tulee niin hieno! Varsinkin kun Lockoninikin tulee hyvin pukeutuneena. ♥


12. toukokuuta 2010
"Sä tarvit toisenlaisen lähestymistavan."
"Mun lähestymistapa on vittu ihan hyvä!"


AHAHAHAHA ei väsytä yhtään!
Kävin sitten "eilen" nukkumaan siinä neljän aikoihin aamulla. En oikeasti tiedä mitä tapahtui, I WAS JUST MOLESTING SOME TIERIA AND IT GOT STUCK. Tai siis. Jumiuduin vaan hetkeksi Gundam 00 -asioiden pariin ja yhtäkkiä aurinko nousi ja linnut alkoi laulaa. Öö, opps? Voi olla, että tänään mennään hieman aikaisemmin nukkumaan. Noin niin kuin esimerkiksi kohta?

Hitto, töissä iski niin tajuton Lockon/Tieria -kirjoitusinto ettei mitään rajaa! Oli ihan mahtava olo kun vaan teki mieli kirjoittaa ja pää oli täynnä ideoita. :D Nyt kotona ei tietenkään enää tunnu siltä, mutta pistän sen toisaalta neljän tunnin yöunien piikkiin. Ehkä huomenna~

Ja minähän kannan kaksi 16 kilon kissanhiekkasäkkiä töistä kotiin vaikka vasemmalla kädellä, kyllä, koska vaan! Olen tehty Gundaniumista teräksestä!


11. toukokuuta 2010
Muscle suit!

Onneksi ei tarvitse miettiä oman telkkarin ja digiboksin hankkimista, kun jostain naapurista kuulee telkkariohjelmat ihan tarpeeksi hyvin.
(No ei, ei siellä telkkari onneksi ihan niin kovalla ole, huvittaa vaan kun aina tällai iltasittain kuuluu telkkarin muminaa.)

Jösses. Puput sai keittiössä slaagin kun vaihdoin tuolissani vähän asentoa. Voisi kyllä oikeastaan harkita siirtymistä sängylle, kun tuo langaton nettikin nyt lopulta toimii. (Ihme säätöä tuon modeemin kanssa, oikeasti. Antakaa mulle jokin Applen vempele tuon tilalle any day of the week! Niiden netin suojaamiset ainakin tekee järkeä.) Ei ole kiva kun pärssinen puutuu kovalla puutuolilla.

Ja hei oikeasti, joku olisi voinut lyödä mua päähän silloin Faunattaressa ollessani kun kitisin, että äääväää väsyttää työpäivän jälkeen. Voi hyvää päivää. Nyt kun on tehnyt tuota navettaharjoittelua pari viikkoa, niin ei voi kun nauraa, että voi tyttökulta, mitä sä muka väsymyksestä tiedät. Oikeasti, normaalit työtunnit kymmenestä kuuteen, jotka eivät edes sisällä mitään valtavan raskasta ja fyysistä? Vastaan herääminen aamuviideltä jotta ehtii tilalle ammulypsylle kuudeksi

(EEEEIIIII olen kadottanut Kamiya Hiroshin Tierian Metamorphose-biisin! DDDD: Nyt joudun etsimään sen uudestaan!)

NIIN. Aamulypsylle kuudeksi, mikä nimestään huolimatta sisältää paskan latikoimista ja muuta enemmän tai vähemmän fyysistä, sen jälkeen kuusi tuntia jolloin ei ole mitään tekemistä mutta joiden aikana ei viitsi ajaa 30 kilometriä kotiin nukkumaan vaan hengaa koulun ATK-luokassa silmät ristissä, joiden jälkeen kolmeksi iltalypsylle, jota ennen tokikin karsinoiden siivous ja puruttaminen. Tulee päivällä pituutta reilusti yli 12 tuntia. Että niin. Nauran itselleni. Tää ylimääräinen Faunatar-viikko (palkkaa!) on kuin lonkkaa vetäisi.
Toisaalta, mulle tulee kyllä niin ikävä niitä pieniä kissatoukkasia~ Toivottavasti pärjäävät siellä äitylinsä kanssa ensi viikkoon asti.

Uskomatonta että mulla meni tän merkinnän kirjoittamiseen puoli päivää eikä siihen vieläkään tainnut tulla kaikki. :/

Sanokaa joku nyt mulle, että olisi erittäin, ERITTÄIN huono ja mahdoton idea napata Faunattaresta itselleni kaksi degua! Äkkiä!


09. toukokuuta 2010
How long have chased the dragon?

Ihana tulla kotiin lojuttuaan viikonlopun äitin ja Riikan luona ja löytää - TAAS - sängystä sekä kissanpissat että -kakat. Kirpulla ja Papulla on maailman ihanin tapa osoittaa mieltään, tai mitä hittoa ikinä tuo nyt sitten tarkoittaakaan. Kauhean kiva miettiä joka kerta kun tulee kotiin, että kuinka pahasti petivaatteet on sotkettu tällä kertaa. Mulla ei ilmeisesti ole lupa olla pois paria tuntia kauempaa.

Enh. Jotenkin mulla on pää täynnä ajatuksia, jotka haluaisin vuodattaa jonnekin, mutta silti en saa sitä oikeasti ikinä aikaiseksi. Toisaalta en myöskään tiedä mihin avautuisin. Jotkut päässäni pyörivät jutut on kuitenkin luonteeltaan sellaisia että haluaisin jonkun verran filtteröidä kuka niitä lukee, mutta toisaalta en halua säilöä niitä vaan johonkin pöytälaatikkoonkaan, koska jostain syystä musta tuntuu että se että kirjoitan ne ajatukset ylös vain omaksi ilokseni ei auta. Toisaalta haluan kuitenkin, että ne on "out there", että joku lukee ne. Se on jollain tavalla oudon vapauttava ajatus.
(Näin sivuhuomautuksena, tuntuu aivan hirvittävän ahdistavalta tajuta, että mulla ei - kaikista ihanista ihmisistä huolimatta - ole ketään, jolle voisin avautua aivan kaikista näistä jutuista.)
Toisaalta mä olen kyllä viime aikoina ollut aivan saatanallisen väsynyt ja saamaton muutenkin. Ei kaikkien noiden aamulypsyjen ja muutenkin hullun väsyttävän aikataulun kanssa jaksa vapaina hetkinä koota ajatuksiaan. Pyörittelen niitä kyllä päässäni aina ratin takana, mutta koneen ääreen päästyäni en yksinkertaisesti enää jaksa alkaa kirjoittamaan mitään.
Miksei asiat vaan voisi mennä kerrankin niin kuin mä toivoisin? Ei se olisi niin paljon vaadittu.

AUGH. Gundam 00 Summer Exchange alkaa taas. Milloinkohan mä taas löytäisin kirjoitusintoni? On toisaalta niin äärimmäisen väsyttävää intoilla näissä määrin yksin, että...niin. Onneksi kuitenkin Lockonini on heittänyt mua parilla jutulla, jotka se halusi nähdä mun kirjoittavan - ja more over, jotka mä HALUAN kirjoittaa. Pitäisi varmaan kääntyä taas 1 Sentencin puoleen, josko pääsisin sillä alkuun. Tosin vähän itkettää se yksi challenge/meme -juttu, jota olin alkanut kirjoittaa, mutta joka katosi kun Thothista kuoli kovalevy. Sekä ne kaikki muut keskeneräiset jutut, jotka olivat osa jo tosi pitkällä (You Look Pretty In A Dress! Thunderstorm! DDDDD:). Antaisin oikeasti aika paljon, että saisin ne takaisin.

Mutta aamulla ei tarvitse herätä viideltä aamulypsylle! Autuus!


04. toukokuuta 2010
Sydänsuruja

Yöllä taas mä menin parvekkeelle nukkumaan
jotta lähempänä mua ois hän
Pediltäni taivas näkyy, ryhdyin oottamaan
että näen tähden lentävän
Sanovat jos jossain huomaa tähdenlennon niin
toivoa voit silloin mitä vaan
Yöllä ylös taivaalle mä pyynnön kuiskasin
Kävisipä pian tuulemaan

Tuuli tuule sinne missä muruseni on
Leiki hetki hänen hiuksillaan
Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin
Kerro, häntä ootan yhä vaan

Tyyni oli eilen yö
mut kohta kuitenkin
Tuuli henkäisi ja tuntee sain
Joku liikkui lähelläni
koski poskeain
Tutun käden tunsin ihollain

Enkä enää epäillyt
vaan tiesin että voin
Niin kuin pieni lapsi nukahtaa
Ilma jota hengitämme samaa ilmaa on
Ja jalkojemme alla sama maa
Tuuli tuule sinne missä muruseni on
Leiki hetki hänen hiuksillaan
Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin
Kerro, häntä ootan yhä vaan