23. toukokuuta 2008
Suomi!

Joo, eli kotona ollaan, viimeinkin ja lopullisesti! Nyt en todellakaan matkusta vähään aikaan lentokoneella yhtikäs mihinkään, vaan nautin ihanasta koti-Suomesta ja sohvalla makoilusta.

Sain siis loppujen lopuksi selvitettyä Englannin päässä kaikki roikkuvat asiat, vaikka aika tuskaa se sitten olikin. Pääasia kuitenkin, että sain kuin sainkin lopulta asiat selvitettyä pankissa ja tilini lopetettua. Eipähän tarvitse hoitaa sitä täältä Suomesta käsin enää.
Myös japanin koe meni heittämällä hienosti, vaikka omasta mielestäni sohlasin taas puhumiskokeen aivan täydellisesti. Opettaja kuitenkin oli ihan innoissaan siitä miten hyvin puhun japania, että kaipa se sieltä änkytyksen ja sekoilun seasta sai jotain selvääkin. Kirjallinen koe olikin sitten puolestaan jälleen kerran aivan naurettavan helppo. Eli ihan turhaan stressasin siitäkin. Toivottavasti sieltä siis se A+ taas irtoaa.

On muuten aivan helvetin ihanaa ajatella, ettei tarvitse enää pakkailla matkalaukkua vähään aikaan. Olen saanut siitä nimittäin aivan tarpeekseni, jos en nyt koko elämäkseni, niin ainakin muuten vaan piiiiiitkäksi aikaa. Varsinkin tämä viimeinen pakkausoperaatio Englannin päässä oli täyttä tuskaa. Että voikin ihmisellä mahtua niin pieneen huoneeseen niin paljon tavaraa, ja taas vastavuoroisesti niin vähän siitä niinkin isoihin matkalaukkuihin. Piti lopulta tehdä niin, että vaikka ostettiin Vac Packit peittoja ja tyynyjä varten, ne piti kuitenkin jättää laukuista pois. Eivät yksinkertaisesti vaan mahtuneet mukaan, tai jos olisi tunkenut väkisin, olisi laukuista tullut niin painavat ettei niitä olisi otettu lentokoneeseen. Mun laukku oli jo nytkin ylipainoinen, tosin onneksi vain parilla kilolla. Vähän kirpaisi jättää ne peitot ja tyynyt vaan sinne huoneeseen lojumaan, kun niistä kuitenkin maksoi aika paljon rahaa, mutta minkäs teet jos ei laukkuun mahdu. Jouduttiin lopulta jättämään pois myös mun kumisaappaat (joita en sitten käyttänyt kertaakaan, vaikka meitä kehotettiin ne ostamaan) ja aika paljon ruokaa. En tykännyt, mutta again, minkäs teet.

En ole vieläkään oikein sisäistänyt sitä ajatusta, että mä olen täällä nyt lopullisesti, eikä niin, että olen taas parin viikon päästä lähdössä takaisin. Tuntuu edelleen, että olen vaan lomalla ja tästä ajasta täytyy repiä kaikki irti, enkä osaa olla laskematta päiviä ja viikkoja. Tänäkin aamuna heräsin ajatukseen, että olen ollut jo viikon kotona, apua. Mutta ah, onneksi ei ole päivämäärää mitä kohti laskea. /o/

Tierian villatakki! <3


13. toukokuuta 2008
Ärräpää.

Voi tuska, oikeasti. Pitää helvetti kaikeasta tehdä niin pirun vaikeaa.
Kävin tänään pankissa tarkoituksenani sulkea mun brittitili, mutta sepäs ei niin vaan onnistunutkaan. Ensin olisin siirtänyt jäljellä olevan saldon mun suomalaiselle tilille, mutta keskiaikainen brittipankki olisi ottanut siitä 25 puntaa palkkiota. I kid you not. Joten ilmeisesti on nostettava kaikki jäljellä olevat rahat käteisenä ja kanniskeltava niitä sitten mukanaa. Oi onnea.
No, senkin olisin vielä kestänyt, mutta sitten ilmenikin, että ei sitä mun tiliä itse asiassa voikaan sulkea vielä, koska siellä on vielä tililtä menemättömiä varauksia. Sinänsä ihan ymmärretävää, mutta voi nyt helvetti, mä olen lähdössä ylihuomenna ennen puolta päivää Suomeen, ei mulle ole kauheasti aikaa odotella.
Ilmeisesti mun täytyy vielä huomenna yrittää ehtiä pankkiin, vaikka mulla tulee olemaan jo muutenkin tiukkaa, kun ennen japanin koetta pitää ehtiä käydä vuokratoimistossa palauttamassa avain ja selvittämässä mitä tapahtuu mun vuokratakuulle, sitten on japanin koe enkä yhtään tiedä kuinka kauan siellä menee. Normaalisti tunnit loppuu kuudelta, mutta en tiedä meneekö siellä nyt niin kauan. Pankki menee joka tapauksessa viideltä kiinni, enkä tiedä uskallanko luottaa että ehdin sinne vielä kokeen jälkeen. Periaatteessa ehtisin sinne vielä torstaina ennen Suomeen lähtöä, koska meidän juna lähtee vasta yhdeltätoista, mutta...niin. Siinä aamulla on kuitenkin sitä viime hetken hässäkkää. Pitäisi vaan vissiin herätä jo joskus kahdeksalta, että ehtisi pankkiin heti kun se aukeaa yhdeksältä.
No täytyy katsoa miten huomenna käy, koska en taida kuitenkaan ehtiä pankkiikin vielä ennen japanin koetta.
Vaikeaksi menee.

Mutta hah, sainpahan Superdrugsista matkapahoinvointilääkkeitä! Olin tyhmä ja unohdin omani Suomeen, vaikka mulle tulee brittibusseissa aina aivan uskomattoman huono olo. Nytpähän on sitten niitäkin.

Pitäisi lukea japania, mutta väsyttää niin armottomasti. Mun elimistö ei kestä tuolla helteessä ulkoilua, vaikka se olikin vaan vähän pääkadulla kävelyä. Aika surkeaa.


10. toukokuuta 2008
Bwuh.

Ihan helkkarin hienoa. Tarkastelin ensi viikon säitä ja käy ilmeisesti niin ihanasti, että Suomessa on torstaina alle 10 astetta lämmintä siinä missä täältä lähdettäessä asteita on päälle 20. Hyvä siinä yrittää valita matkavaatteita, kun mielellään sitä ei kuitenkaan läkähtyisi täällä, muttei myöskään hirveästi haluaisi palella Suomessa. Kai se on otettava takkia ja pitkää kalsaria käsimatkatavaroihin.

Pitää myös ilmeisesti käydä hankkimassa Woolworths'ista niitä sellaisia jänniä tyhjiöpussijuttusia, joista imetään imurilla ilma pois ja niillä saa isojakin tavaramääriä hirveän pieneen tilaan. Pitäisi nimittäin saada noita peittoja ja tyynyjä kärrättyä Suomeen, koska en keksi niille täälläkään jatkokäyttöä ja mikäli ymmärsin oikein, Royal Mail vammaa eikä suostu kuljettamaan niin isoja paketteja Suomeen. Eli vaihtoehdot on joko saada ne jotenkin mahtumaan laukkuihin tai jättää tänne, ja mieluiten kuitenkin veisin ne mukanani kun kuitenkin maksoin niistä ihan kiitettävästi. Eli maanantaina Vac Pack'eja metsästämään.

Augh. Paniikki puhumiskokeesta.


08. toukokuuta 2008
"Vittu, se tippu."

Viimeinen viikko Englannissa IKINÄ. Tän jälkeen en enää koskaan halua matkustaa Worcesteriin, ja voi olla että menee jokunen hetki ennen kun haluan käydä edes Lontoossa. En ihan heti halua edes nähdä Ryanairin konetta. Onneksi viikon päästä pääsee Finnairilla kotiin.

Ja perkele, ihan turhaan stressasin japanin portfolion kanssa. Väänsin tosiaan viime hetkille asti kotona individual taskeja niin pitkälle kun pystyin, sen viidensadan sanan reflective piecen kirjoitin neljältä aamulla Birminghamin juna-asemalla samalla kun odoteltiin junaa ja lopulta kämpillä nousin huikeiden kolmen tunnin yöunien jälkeen tekemään loput, että saisin kaiken ajoissa valmiiksi. Tyytyväisenä itseeni palautin sitten koko roskan opettajalle - ainoana koko luokasta. Kuten ykköskurssillakin, portfolion voi ilmeisesti vielä palauttaa ensi viikolla loppukokeessa. Hiukan vitutti. Olin nimittäin ajatellut jättäväni sen vääntämisen ensi viikkoon, mutta sitten halusin kuitenkin olla Hyvä Oppilas ja palauttaa sen sovittuna päivänä. Nousin siis nukuttuani ainoastaan kolme tuntia ja kärsin sen seurauksena japanin tunnilla melkein migreenistä ihan turhaan.
Näin meillä.
Ja ehkä mä jonain päivänä opin olemaan stressaamatta kuuntelukokeista. Nytkin olin aivan varma, etten osaa yhtikäs mitään ja se koe menee aivan päin helvettiä, mutta se olikin jälleen kerran ihan helppo. Ainoastaan yksi tai kaksi kohtaa oli sellaisia, joista en saanut selvää tai ymmärtänyt mistä oli kyse. Että aika varmasti sieltä tulee taas melkein täydet pisteet.
Ensi viikolla onkin sitten loppukokeen puhumiskoe ja voi vää, olen taas ihan paniikissa sen kanssa. Viime kerralla musta tuntui että mä vaan änkytin, sekoilin sanoissani ja hoin vaan "anou" koko ajan. Ilmeisesti se sitten meni kuitenkin ihan hyvin, koska kuitenkin sain kirjallisesta ja puhumiskokeesta yhteensä A+, mutta silti. Inhoan sitä tilannetta. Lyökää mulle mieluummin eteen pelkkä kirjallinen koe täynnä hiraganoja, kiitos.

Väsyttää. Mun pää ei kestä urheilua (lue: yliopistolle ja takaisin kävelyä) 24 asteen helteessä. Ihme etten saanut lämpöhalvausta tai auringonpistosta. Tosin, onhan se helvetin hyvä että vaihteeksi ei sada. Joten en valita, ainakaan kauheasti.


06. toukokuuta 2008
Och vicka era höfter o-la-la-la

Aah, hermoloma. Oli ihanaa tulla taas Suomeen, vaikka vaan muutamaksi päiväksi ja vaikka se tarkoitti sitä, että mun piti herätä torstaina-aamuna ennen neljää. Pääsinpähän kuitenkin lentämään kunnon lentoyhtiöllä (vaikka se olikin vaan British Airways eikä Finnair) Ryanairin sijaan ja olin Lahdessa jo kahdeksalta illalla. Olen ikionnellinen että mun tarvitsee tehdä Worcesterin reissu enää tasan kerran, ja sieltäkin pääsee onneksi taas pois jollain muulla kuin Ryanairilla tavarapaljouden takia. Enää puolitoista viikkoa ja se helvetti on ohi.

Speaking of which, huomenna on japanin kuuntelukoe ja portfolion palautus, mutta minäpä olin idiootti ja jätin kaikki japanin kirjani ja monisteeni Englantiin enkä täten ole voinut tehdä koko jutun eteen yhtikäs mitään. Pitäisi saada tehtyä vielä kaksi individual taskia, kirjoitettua viidensadan sanan reflective piece ja kirjoitettua self-study log puhtaaksi. Ja kaikki materiaali on tietenkin kämpillä Englannissa, koska olen just niin idiootti että jätin ne sitten kuitenkin sinne vaikka jo melkein pakkasin ne mukaan. Kuvittelin ilmeisesti, etten sitten mukamas tarvi niitä kuitenkaan. Tässä se taas nähdään.
Eli täytyy yrittää tänään saada kirjoitettua se reflective piece ja tehdä jotain niiden individual taskien eteen, että jää sitten mahdollisimman vähän tekemistä tiistain ja keskiviikon väliseksi yöksi. Mulla olisi siinä normaalisti noin viisi tuntia aikaa nukkua, mutta täytyy varmaan muutama tunti uhrata siitä japanin tehtäville. Ouch. Musta tuntuu jo muutenkin, että se kuuntelukoe tulee menemään aivan päin persettä enkä muista yhtään mitään, saati sitten että menen sinne univajeisena. Should be interesting.

Pitäisi myös selvittää mitä mun konkreettisesti pitää tehdä että mun yliopistossa lopettaminen on virallista ja tehdä jotain mun englantiselle pankkitilille. Pitäisi varmaan paluulentokin varata.

Niin, ja mikäli ei tule mitään viivytyksiä, niin me ollaan Riikan kanssa menossa Kikuconiin. Kiirehän siinä tulee, mutta kyllä nyt jo pitää päästä conittamaan, kun on niin monta tapahtumaa jäänyt välistä. Cosplaysta en osaa vielä sanoa, voi olla että vedän Amaterasun niskaan, koska mitään uutta ei tähän hätään todellakaan ole aikaa väsätä.

Nyt sitä japania.