29. huhtikuuta 2011
Opps.

Ai miten niin laskut ei muka lakkaa olemasta ja häviä jos ne piilottaa? Ei käy järkeen.

Ja tyhmä Viestintävirasto kuvittelee, että mä muka maksaisin niille jotain tv-lupamaksua.


28. huhtikuuta 2011
Samishii samishii, boku hitoribocchi

Aika ikävältä tuntuu se, että sen kerran kun saan jotain kirjoitettua, ketään ei tunnu kiinnostavan.


27. huhtikuuta 2011
What the fuck, madam!

Ansaitsen kyllä taas niin Vuoden Ruoanlaittaja -palkinnon että morjens. On vaikeaa olla näin taitava.

Olisi kauhean kiva jos löytäisin jostain kirjoitusintoni ja -taitoni uudestaan. On ärsyttävää saada hienoja Lockon/Tieria-ideoita joita sitten en kuitenkaan osaa kirjoittaa. Olen jotenkin tosi hukassa tyylini kanssa, ja ehkä vähän muusienikin (muusa, muusieni, mitä ihmettä?) kanssa. Se on aivan uskomattoman ahdistavaa. En vaan enää jotenkin osaa, vaikka hirveästi haluaisin. Katselin eilen illalla (yöllä?) paria keskeneräistä tekstiäni ja surkuunnuin kovasti kun en osannut enää jatkaa niitä, vaikka tiesin tarkalleen mitä olin niillä hakenut. Ja surkeinta tässä on se, että ne molemmat wipit ovat noin vuoden vanhoja. Kyllä, olen oikeasti näin huono. En ole yli vuoteen kirjoittanut mitään kunnollista ja hienoa Lockon/Tieriaa. Itku.

Hui, pesukone pitää pelottavaa ääntä. Toivottavasti se ei mene rikki, vaikka vähän uhkarohkeasti tunginkin sen liian täyteen. Piti nimittäin saada peittoni pesuun, kun joku ystävällinen sielu oli käynyt pissaamassa sänkyyni sillä välin kun kävin kaupassa. Joo, mä tiedän että se kissanhiekkalaatikko oli aivan järkyttävässä kunnossa, mutta juuri siksi lähdinkin hakemaan lisää kissanhiekkaa, että saisin sen siivottua. Että tavallaan vähän kerjäsin sitä, mutta en silti arvosta yhtään että se pissa piti laskea mun sänkyyn. Tässä taloudessa on kuitenkin aika monta sellaista paikkaa minne pissaamisesta olisin kiehahtanut huomattavasti vähemmän. Mutta pitihän tämäkin nyt sitten taas päästä kokemaan pitkästä aikaa. Nyt vaan täytyy toivoa että mun pesukone kestää tuon peiton. Se kun on vielä tupla, kaiken hyvän lisäksi.

Tyhmä elämä.


26. huhtikuuta 2011
...

Sulla on sydän
joka sykkii
mut joka ei herää
kun sitä kutsutaan

Sulla on kädet
jotka tunnen
vihreät silmät
jotka tarkkaan tarkkaan katsoo mua
mut sä et nää
et nää
et nää
et nää
et nää



21. huhtikuuta 2011
Hurppa durppa, Misa!

Joo. Olin sitten idiootti ja unohdin kaupoille lähtiessäni ottaa sen hemmetin postin saapumisilmoituksen mukaan. Muistin vasta puolessa välissä mäkeä alas, että se helvetin lappuhan on mun koululaukussa eilisen japanin tunnin jäljiltä, kun olin kuvitellut että mukamas ehdin hakea sen sitä ennen. Enpäs ollut ehtinyt. Pääsin siis käymään kaupoilla kaksi kertaa. Kävin ensin kaupassa ostamassa kissanruokaa ja kaverin synttärikortin (että oli muuten Launeen Cittarissa maailman surkein valikoima kortteja, joita voisi lähettää ulkomaiselle kaverille. Ihan joka ikisessä oli kilometritolkulla tekstiä suomeksi - eikä yhtään hienoa tekstitöntä korttia mailla halmeilla!), sitten kiskoin itseni kotiin hakemaan saapumisilmoituksen ja lopulta valuin takaisin Postille että sain pakettini ja kortin postiin. Tuntui hemmetin tyhmältä.
...Olisi tietty myös voinut ostaa heinää pupuille, mutta eihän sekään käynyt pienessä mielessäkään ennen kuin kotiovea avatessa. Ei näin.

Jos vaikka laittaisi jotain ruokaa. En syönyt eilen kunnolla ollenkaan, pelkästään leipää ja teetä.


21. huhtikuuta 2011
Watafi wa Feffifof

Yyyyyyhyyyhyyyy

Ei taas mennyt ihan putkeen se. Piti mennä tänä aamuna käymään opolla, mutta en sitten ihan päässyt seitsemältä ylös sitä varten. Nukuin yöllä jotenkin uskomattoman huonosti ja kuuntelin jokaisen rasahduksen ja kolahduksen minkä kissat tai puput päästi. Lisäksi näin jossain vaiheessa jotain ihan ihmeellistä untakin, sen kerran kun jopa oikeasti onnistuin nukahtamaan niin pitkäksi aikaa että ehdin nähdä ylipäätänsä mitään unta. Menen nyt sitten tiistaina. En kyllä ymmärrä mikä helvetin hinku sillä naisella on varata ne ajat aina heti ensimmäiseksi aamusta. Ei oikeasti pysty.

Pitäisi käydä valumassa tuonne kaupoille sen verran, että kävisin postissa hakemassa yhden paketin ja postittamassa kaverin synttärikortin (eeeeiiiii miten oikeasti AINA onnistun lähettämään sen kortit myöhässä? Olen huono), sekä ostamassa kissanruokaa. Viimeinen annospussi menossa, ja olen kuitenkin menossa päästäiseksi äitin ja Riikan luo, eli kissoille pitää laittaa lähtiessä reilusti ruokaa. Ja kaupat tuskin on auki että saisin sitä lisää seuraavan kerran kun olen tulossa niitä ruokkimaan. Jee, pääsen madottamaan kissalaumaa. Äidiltä ja Riikalta kun se ei kuulemma onnistu: äiti ei tiemmänkään osaa pitää kunnolla kiinni ja Riikalta syödään sormet. Yleensä meillä ei kyllä madotella kissoja kuin kerran vuodessa, syksyllä ulkoilukauden jälkeen, ellei sitten ole tarpeen, mutta Pippurilla alkoi tuossa jokin aika sitten esiintyä aika huolestuttavia hengitystieoireita, sen hengitys vinkui tosi pahasti ja se yski ja kakoi, joten todettiin että olisikohan neiti viisainta madottaa. Sillä nyt on kuitenkin kulkukissatausta ja sillä todistettavasti oli matoja silloin kun se sinne hoitolalle tuotiin, joten on ihan mahdollista että vaikka mä sitä silloin sen ottaessani useampaan kertaan madotin, niin sen elimistöön on silti jäänyt elinkelpoisia munia jotka nyt on kuoriutuneet. Oireet hävisi kuin hävisivätkin madottamalla, mikä tosiaan viittaa erittäin vahvasti siihen että siellä jotain öttiäisiä oli, mikä taas tarkoittaa että on aika suuri todennäköisyys että niitä on tarttunut niihin muihinkin. Siinähän sitten madottaa yhtätoista kissaa. Pippuri on siinä mielessä ihan ihannetapaus, että se ottaa Axilur-tabletit (ja Axilur on matolääkkeistä kaikkein paras ja laajakirjoisin) ihan glups vaan, mä pystyin aikanaa madottamaan sen yksin - mikä on siis munkin kissakokemuksen piirissä ihan ennenkuulumatonta. Valitettavasti nuo muut ryökäleet vaan eivät ole yhtä helppoja. Meillä on aina pelattu tahnoilla juuri sen vuoksi, että kaikille muille meidän kissoille on aivan sula mahdottomuus saada tabletteja alas kurkusta. Ne vaan jotenkin vihaa sitä hommaa niin paljon ja saavat muilutettua sen tabletin aina jotenkin ulos. Tahnassa on se hyvä puoli, että kun sen kerran saa edes vähän sinne suuhun päin, niin kyllä se kissa siitä suurimman osan sitten loppupelissä kuitenkin nielee, vaikka sitten siinä vaiheessa kun pesee sitä sotkua naamaltaan. Nyt olisi kuitenkin siis tosiaan tarkoitus saada Axilurit kaikkien kitusiin. Odotan mielenkiinnolla, koska tosiaan äiti ja Riikka eivät ole saaneet sitä hommaa tehtyä ilman mua. Haha, olen hovimadottaja. o/
Nyt kun vielä keksisin miten saisin omat tyyppini madotettua. Konstalle nyt vielä saakin ne tabletit alas, ei siinä mitään, mutta tuo Paapersson. Ei hitto. Se ei vieläkään anna ottaa itseään kiinni enkä edes halua ajatella sitä taistelun ja huudon määrää siinä vaiheessa kun sitä tablettia pitäisi alkaa tunkea sen suuhun, jos sen jonkun ihmeen kaupalla vielä saisikin kiinni. Että vaihtoehdoksi jää laittaa se ruokaan, mutta siinä on se ongelma että pysty täysin kuitenkaan kontrolloimaan sitä kuka sen ruoan lopulta syö. Luultavasti Konsta. No onneksi kumpikaan ei ole näyttänyt mitään oireita joista voisi päätellä, että niillä olisi matoja. Mitä nyt Papu joskus yskii juomisen yhteydessä, mutta sillä onkin ilmeisesti tapana vetää sitä vettä yhtä paljon henkeen kuin juoda sitä. Pitänee kytätä myöskin vessalaatikkoa, että mitä sieltä mahdollisesti löytyy.
Voi apua.


19. huhtikuuta 2011
We could be the perfect pair, rather like my thighs

Miksi aina neglectaan (lol finglish) päivittää tätä?

Väsyttää aivan saatanasti. Päivärytmi on kääntynyt aivan perseelleen nyt kun en ole ollut aktiivisesti koulussa moneen viikkoon - menen aikaisintaan kahden jälkeen nukkumaan ja nousen vasta puoliltapäivin. Eikä siinä muuten mitään, mutta alan selvästi todellakin olla liian vanha valvomaan noin myöhään riippumatta siitä miten pitkään nukun seuraavana aamuna. Tai en tiedä. Ei mua muina "aamuina" ole kuitenkaan nukuttanut näin älyttömästi. Mielestäni jopa nukuin viime yönä ihan hyvin, enkä kuunnellut puolta yötä pupujen meuhkaamisia ja kolinoita niin kuin joskus. Ehkä on vaan juotava hitosti lisää teetä. Koska tänään pitäisi oikeasti tehdäkin asioita. Huomenna olisi harvinaiset lemmikkijyrsijät -tehtävän palautus, sekä pitäisi ehkä lopultakin saada aikaiseksi se hemmetin pupujen ravitsemustehtävä joka on mulla jo yli neljä kuukautta myöhässä. Oon vaan niin hyvä. Lisäksi pitäisi tehdä mystery shopping -tehtävä, mutta sitä varten pitäisi raahata itsensä johonkin eläinkauppaan enkä just nyt ehkä tänään jaksa. Eihän sekään tehtävä pitänyt tehdä kun ÖÖÖÖ viime keväänä. Moi. Mutta katon jos vaikka saisin sen lopulta tehtyä huomenna kun menen kaupungille japanin tunnille.

Ja siis voi ei oikeasti, japanin alkeiskurssi. Okei, mä olen lukenut ne jo kerran ja osaan ne alkeiden alkeet ja kana-merkit unissanikin, mutta kun ei ole Englannista kotiutumisen jälkeen tullut kauheasti tarvetta käyttää japania, olen unohtanut siitä jo aika paljon. En esimerkiksi varmaan osaisi enää neuvoa suuntia tai varata hotellihuonetta tai edes hitto tehdä ostoksia. Joten ajattelin että lähden nyt sitten hakemaan sitä ylläpitoa uudelta alkeiskurssilta, ja voi VEDA, sehän nyt sitten tietenkin tarkoittaa että istun kuuntelemassa ääntämisohjeet ja kana-merkit uudestaan läpi. Ei apua. Saatiin kotiläksyksi huomiseksi kirjoittaa oma nimemme katakanoilla. Voi ei, miten mä ikinä osaan! Elän kuitenkin toivossa, että huomenna päästäisiin jo vähän niin kuin oikeaan asiaan ja jätettäisiin niiden merkkien opetteleminen jokaisen omalle vastuulle.

Mm, joo. En yhtään välttele niiden tehtävien tekemistä, en suinkaan.


07. huhtikuuta 2011
'Cause being alone is kind of tough.

Mikä on oikeasti enemmän surkeuden huippu kuin vetää kalsarikännit yksinään? Joo, ei monikaan asia. Tein sitten vielä lisäksi itsestäni vähän idiootin mesessä puhumalla pehmoisia - mutta onneksi olen kuulemma sekä söpö että hassu. So it's all good.


06. huhtikuuta 2011
Plääh.

Jahas, LiveJournal ei taaskaan jaksa toimia. Ei sen puoleen että mulla mitään kirjoitettavaa sinne olisi ollut, mutta enpä nyt pääse lukemaan Friends listiäkään. Olisi ihan kiva että saisivat tuon jossain vaiheessa jopa taas toimimaan, semminkin kun mä nyt näköjään maksan palvelusta joka on alhaalla puolet ajasta. I expect to be compensated.

Ungh, pää tuntuu aivan uskomattoman tohelolta ja painavalta. Olin tosin idiootti eilen ja valvoin jonnekin puoli kolmeen neuloen villapaitaa ja katsoen taas kerran Spoonyn Final Fantasy VIII -"arvostelua" (joka löytyy täältä, jos joku ei ole sitä vielä nähnyt - kannattaa katsoa, saan tuosta joka kerta parhaat naurut pitkään aikaa!). Alan selkeästi olla liian vanha tuollaiseen valvomiseen. Tänään pitäisi päästä liikkeellekin ja käymään kaupungilla asioilla, mutta äääääh, eiiiii huvita. Koska on ilmeisesti aivan uskomattoman ylitsepääsemättömän vaikeaa muistaa ostaa pupuille kissanhiekkaa silloin kun siellä kaupassa käy.
Pitäisi vissiin käydä äänestämässäkin, ettei tarvitsisi sitten varsinaisena vaalipäivänä raahautua Mukkulaan asti. Koska ilmeisesti mun äänestyspaikka on siellä, koska asuin alkuvuodesta siellä. Nevermind etten asu siellä päinkään enää. Voisi siis käydä äänestämässä ennakkoon jossain tässä lähellä, vaikka olin aiemmin pitkään sitä mieltä, että en äänestä näissä vaaleissa ollenkaan koska olin niin vittuuntunut siihen miten nykyinen eduskunta vaan nostaa omia palkkojaan ja ostaa jotain huippukalliita torkkupeittoja vaikka Suomessa on supposedly lama. Mutta nyttemmin olen tullut siihen tulokseen että on se hitto varmaan äänestettävä, että on sekin ääni pois persuilta ja kristillisiltä. (Hui, politiikkaa. En ole varmaan ikinä aiemmin puhunut siitä blogissani.)

...Voi puput kun te olette hölmöjä. Mä en oikeasti kykene ymmärtämään miten tuo Mochi on muka niin kamala, että siihen ei vaan voi tottua. Kikun mä vielä jotenkin ymmärrän, vaikka tuli aivan täysin puun takaa senkin käytös, koska olen aina pitänyt sitä todella rentona vähän vässykkänä tyyppinä, mutta ilmeisesti toinen uroskani on sen mielestä niin suuri uhka. Mutta Ama ja Susu. No okei, Susu on sen verran rauhallinen ettei se riitele Mochin kanssa, mutta eivät ne kyllä vielä mitkään ylimmät ystävät ole. Lähinnä ehkä sen takia että Mochi yrittää riesaksi asti saada Susun kanssa vauvoja. Pöljä poika. Ilmeisesti eivät ole hormonit vielä tasaantuneet leikkauksen jälkeen. Ja sitten tuo Ama. Niistä tulee vapaana lähes välittömästi Mochin kanssa sellainen mustavalkoinen karvapallo joka kierii pitkin lattioita niin että karvatupot vaan lentää. Olen nyt antanut suht raa'asti niiden vaan ottaa matsia että saisivat arvojärjestyksensä selväksi, kunhan sen verran valvon ettei kenellekään käy oikeasti pahasti. Mutta on se vaan hurjan näköistä. Ja siitä mulla ei ole aavistustakaan milloin nuo sopeutuisivat Kikun kanssa yhteiseloon - jos koskaan.
Noh, pitkää pinnaa, pitkää pinnaa.

Kukahan täällä tiskaisi ja imuroisi. Ja tekisi mun rästikoulutehtävät.