21. maaliskuuta 2008
Peas and quiet.

LiveJournalille ei tänään protestimielessä kirjoiteta, joten ranttaan tänne.

Miten voi olla mahdollista, että mun lomasta on enää kohta viikko jäljellä? En tahdo lähteä taas yhtikäs mihinkään, jään mieluummin tänne homehtumaan. Vaikka japanin kurssi olisi edelleen erittäin jee saada suoritettua ja vedettyä sieltä se toinen A+, ja mahdollisesti jopa se parhaalle portfoliolle myönnettävä parin sadan punnan shekki. Ehkä mä sen voimalla jaksan, vaikka muuten hajottaakin. Blaah.

Asiaan liittyen, hain keskiviikkona viime hetken hädässä Oulun ja Helsingin yliopistojen lisäksi Asikkalaan ja Mäntsälään eläintenhoitajakoulutukseen, plus vielä Mäntsälään puutarhurikoulutukseen. On aika varmaa, että johonkin noista pääsen, joten on sitten ainakin joku paikka jos Englanti ei enää ensi vuonna innosta eikä ovet aukea suomalaisinkaan yliopistoihin. En ainakaan vielä ole saanut luettua yhtään, mikä on aika paska juttu, koska ei mulla Englannissakaan koulun lisäksi sitä aikaa niin kamalasti ole. Meinasin, että ensi viikolla voisi vähän yrittää, mutta sitten taas muistin, että mun pitääkin kirjoittaa kaksi labraraporttia, jotka pitää palauttaa heti loman jälkeen. Aika perseestä.

Ama kiukuttelee ja kiroilee mulle jos yhtään näyttää siltä, että yritän häkissä koskea siihen tai ottaa sitä kiinni. En tiedä eikö ole vaan tarpeeksi tottunut käsittelyyn vai puolustaako vaan häkkiään, koska vapaana ollessaan se vaan painelee karkuun kun sitä yrittää ottaa kiinni. Hölmö tyttö, Kikun antaa nimittäin ihan rauhassa ottaa kiinni, vaikka ei sekään siitä niin kamalasti tykkää. En tiedä, ehkä Ama on vaan niin nuori ja hermeliininä perusluoteeltaan niin "täpäkkä tapaus", että ei siedä vielä sylittelyä. Harmittaa vaan, kun se sillä lailla arkailee.
Speaking of bunnies, tänään pitääkin siivota niiden häkit taas oikein kunnolla, kun kakkaa näyttää kertyneen. Onneksi Kiku oppi vihdoin pissaamaan laatikkoon.


14. maaliskuuta 2008
Mämmituokkonen.

Väsyttää. Mulla on vissiin joku epämääräinen monen yön univaje, koska en haluaisi tehdä mitään muuta kun nukkua koko ajan. Nytkin olen ollut hereillä peräti puolitoista tuntia kahdentoista tunnin yöunien jälkeen ja sohva alkaa näyttää häiritsevän houkuttelevalta. Pitänee juoda lisää teetä.

Mutta isoja sydämiä, mulla on ihkaoikeita pääsiäispupuja! On ne niin ihania, joskin tosiaan pitävät mua kaikki yöt hereillä. Kiku - poika - varsinkin on sellainen juoppo, että se on jatkuvasti kolistamassa juomapulloaan, ja vaikka kaikki muut kolinat ja rapinat vielä voi jättää kuulematta, se juomapullosta kuuluva kalkatus on vaan niin läpitunkevaa (not to mention raivostuttavaa. Teki mieli joka kerta ärähtää, että ei sulla TAAS voi olla jano, MENE NUKKUMAAN!), että herään siihen joka kerta. Kahtena ensimmäisenä yönä muistan katsoneeni kelloa tunnin välein. Ama - tyttö - onkin sitten hiljaisempi ja arempi tapaus, nuorempi kun on, vaikka kyllä sekin aika ahkerasti siellä juomapullollaan käy. Lisäksi vielä se, että Kiku ilmeisesti yrittää korostaa miehisyyttään uhittelemalla Amalle tömistelemällä takajalkojaan, mikä aiheuttaa Amassa villiä häkin ympäri juoksemista. Oh bun-buns. Silti mä vaan rakastan niitä aivan hillittömästi. Tänään olisi Aman vuoro päästä ensimmäistä kertaa häkistä jaloittelemaan ja tutkimaan mun huonetta. Jännää.

Keskusteltiin myös eilen äitin kanssa mun yliopistoasioista. Mullahan tosiaan lähti hakemus Oulun ja Helsingin yliopistoihin ja nyt olisi tarkoitus lukea pääsykokeisiin. Mä en nimittäin enää oikeasti tiedä mitä mieltä mä olen tuolla Englannissa opiskelusta, ottaen huomioon millaisia tuloksia mä sain ensimmäiseltä lukukaudelta (haloo, mä en oikeasti saa D'tä ekologiasta!). Mä en tiedä olenko mä laiska vai tyhmä vai mikä siinä on, etten vaan saa itsestäni irti sellaisia tuloksia mihin mä oikeasti tiedän pystyväni. Sen mä ainakin tiedän, että multa menee iso osa mun henkistä energiaa ja suorituskykyä siihen, että mä kärvistelen koti-ikävän kourissa ja lasken päiviä siihen hetkeen kun pääsen taas seuraavan kerran Suomeen. Ja tietenkin nyt tää koko asuntosotku. Mä vaan mietin onko se sen arvoista loppupelissä. Toisaalta mä tiedostan senkin, että ensimmäinen vuosi on se vaikein, kultturishokkineen kaikkineen, ja varsinkin meidän osalta tää on ollut harvinaisen ongelmallinen vuosi kaikkien noiden asumissotkujen kanssa.
En mä tiedä. Nyt mulla on taas asiasta niin hiton vaikea olo, koska olen kotona enkä haluaisi enää kirveelläkään mennä takaisin. Toisaalta sitten kun sinne Englantiin taas asettuu, niin kyllä se sitten taas menee, mutta sitten taas toisaalta... En mä tiedä, ehkä mä vaan haluan mahdottomuuksia kun haluan montaa asiaa yhtä aikaa. Ja mä niin vihaan luovuttamista ja sen myöntämistä, että en vaan osaa, mutta en mä taas toisaalta haluaisi kiusatakaan itseäni jos kerran Oulussa on eläintieteiden suuntautumisvaihtoehto. Olkoonkin, että se vaatii aivan saatanasti lukemista. Seriously, mä en edes enää tiedä mitä mieltä mä olen tästä asiasta, mun ajatukset on jo taas niin saatanallisessa solmussa. Ja tätä tilannetta tosiaan vaikeuttaa sekin, että mulle tulee aina kotona käydessä sellainen olo, että en enää ikinä halua lähteä takaisin Englantiin, siellä on kaikki niin huonosti, ja koko ajatuskin vaan ahdistaa.
Paska juttu. Ehkä mä vaan oikeasti tarvin jonkun time outin tän asian tiimoilta ennen kuin taas murehdin itseni solmuun. Ja taas toisaalta, jos joku asia aiheuttaa mulle näin kauheaa ahdistusta, niin miksi mä kiusaisin itseäni. Hajotan vaan itseni loppupelissä ja sitä mä en halua käydä taas läpi, ainakaan näin pian.

En tiedä, en sano enää mitään. Menen juoksuttamaan Amaa ja siivoamaan sen häkkiä.


09. maaliskuuta 2008
ZERO SHIFT!

FINLAND I LOVE YOUUU~

Matkustaminen oli jälleen kerran tuskaa ja siihen meni koko helvetin päivä. Aamulla piti herätä ennen puolta seitsemää ja kotona oltiin joskus puolen yön jälkeen. Ihan uskomatonta, että bussimatka Birminghamista Lontooseen voi kestää melkein kaksi kertaa yhtä kauan kuin itse lento Suomeen. Haluan suoran yhteyden täältä Worcesteriin.
Päivän pelastus oli poliisin puhallutuspartio Kivimaan kohdalla. Mulle sattui joku nuori poliisi, ei itseäni paljon vanhempi, ja kun se siinä kasasi mua varten sitä puhallusmittaria, siltä putosi se suuosa maahan. Reaktio: "Vittu, se tippu!" Ihan epäröimättä ja hienostelematta. Eikä edes pyytänyt anteeksi (ei niin, että nyt olisi multa tarvinutkaan, mutta jotenkin vaan oletin, koska naisten edessä ei kai yleensä kiroilla). Olin siinä vaiheessa itsekin jo niin väsynyt, että repesin ihan totaalisesti. Parasta ikinä! Ja yay, mut puhallutettiin! Olen kitissyt siitä jo vaikka kuinka ja kauan, että mun kohdalle ei ikinä satu näitä puhallutuspartioita enkä pääse puhaltamaan nollaa promillea - mutta nyt sattui! Kuten sanottu, päivän pelastus.

Huomenna pääsee hakemaan pääsiäispupuja~ <3


07. maaliskuuta 2008
How many demons do they need,
how many demons do they need?


Uskomattominta evotusta taas ikinä. Miten voi olla mahdollista, että mä osaa laittaa ruokaa polttamatta itse sapuskoja, mutta en polttamatta itseäni? Alkaa tuo käsille roiskuva kuume neste/rasva jo pikkuhiljaa kyllästyttää.

Internet ei ole taas tänään muuta tehnytkään kuin pätkinyt. Onneksi kohta pääsen kotiin ja vakaan internetiyhteyden piiriin.

Tähän aikaan huomenna olen Suomessa~


06. maaliskuuta 2008
Argh.

Tässä kohtaa otan itseäni kaulasta kiinni ja ravistan niin perkeleesti, jos vaikka saisin jotain järkeä tähän päähäni. Ei näin. EI NÄIN. Mitä helvettiä sä oikein meinaat, nainen? Älä vielä laiskistu.

Huomenna. I solemnly swear.


05. maaliskuuta 2008
I DON'T KNOW THE WORDS.

Tänään olikin onneksi jo parempi päivä. Japanin tunnit pelastaa aina päivän kuin päivän. Tosin olin tänään aivan taulapää ja unohdin, että mulla piti olla yhdeltä tapaaminen mun tuuttorin kanssa. Käsi tapasi hetken aikaa naamaa kun löysin sähköpostistani viestin, että eikös meidän pitänyt tavata tänään. Opps, luulin että se on vasta huomenna luentojen jälkeen. Sori, olen idiootti, what can I say.

Ja. Repäisin tänään ja tilasin käytettyjen kirjojen kaupasta uuden lukusuunnitelman mukaiset biologian kirjat pääsykokeita varten. Tulin siihen tulokseen, että vaikka mä en ehkä saa panostettua lukemiseen aivan täysillä ja voi olla etten pääse edes pääsykokeisiin, mä haluan silti hakea kaiken varalta. Voihan olla, että asiat selkiää täällä ja tulen mielelläni ensi vuonna takaisin, mutta toisaalta melkein yhtä suurella todennäköisyydellä homma kusee syliin ja haluan vaan mahdollisimman äkkiä takaisin Suomeen. Siinä vaiheessa olisi todellakin paskamaista jos ei olisi tulevalle vuodelle minkäänlaista suunnitelmaa. Eli nyt laitan hakupaperit Oulun yliopistoon matkaan kunhan pääsen kotiin ja katson miten homma lähtee etenemään.

Nyt vaan pyörin tulisilla hiilillä viimeiset kaksi päivää ja jollain ihmeen kaupalla keskityn kahteen aamuluentoon, ja sitten pääsee kotiin! OHH YEAH YEAH YEAH. Kuolen kohta jos en saa puolukoita.

Meh, pitäisi mennä nukkumaan, aamulla pitää taas päästä seitsemän jälkeen ylös. Ei pysty.


04. maaliskuuta 2008
I don't feel like dancing,
no sir, no dancing today.


Tänään oli taas spectacularly shitty päivä. Se vielä alkoi ihan mukavasti, heräsin rennosti vasta kahdeltatoista ja sain kuulla, että päästään tänään yhdeltä puhumaan asumissotkuista International Officen kanssa.

Siitä se homma sitten lähtikin alamäkeen. Vaikka herra Rekrytyyppi olikin erittäin ymmärtäväinen ja lupasi ajaa meidän asiaa oikein tosissaan, ei mitään konkreettista edistymistä ollut tapahtunut. Toki on hyvä, että meidän asia on nyt otettu vakavasti ja se on menossa eteenpäin, mutta me vaan haluttaisiin kovasti jo jotain vastauksia. Ja se, että sanotaan että "mä ymmärrän että teillä on paska olo, mutta me tehdään parhaamme ja ainakin ensi vuonna asiat on paremmin" ei pahemmin lämmitä tässä vaiheessa. No, asia on nyt menossa ylöspäin ja se on vaan hyvä, mutta mua itseäni ainakin stressaa ihan tajuttomasti ettei kukaan pysty lupaamaan mitään. Kiva tässä nyt sitten lähteä moneksi viikoksi Suomeen kun asiat on ihan levällään.

Kaiken lisäksi taisin kusta aika loistavasti Diversity of Living Organisms -kurssin välikokeen. Ei voi ihminen oikeasti olla enempää ulalla noista asioista, en oikeasti ihmettele yhtään jos sieltä tulee joku D- tai koko paska ei mene edes läpi. Sen lisäksi etten tiennyt asioista oikein juurikaan mitään mulla oli niin paska olo sen meidän International Officen tapaamisen jälkeen, etten osannut keskittyä mihinkään, vitutti vaan niin armottomasti. Että näin meillä.

Tää päivä on oikeasti taas ollut yksi niistä päivistä lyhyen ajan sisään (lähinnä siitä asti kun tää koko asumissotku tuli ilmi) kun olen ihan vakavissani harkinnut pakkaavani tavarani ja muuttavani pysyvästi takaisin Suomeen. Mä itse asiassa jopa tarkistin Oulun yliopiston hakumateriaalin, pääsykoekirjat ja -ajat, mutta siinäkin tulee se vastaan, että en usko että mä saisin täällä luettua pääsykokeisiin sillä intensiivisyydellä mitä ne oikeasti vaatisi. Pääsykoekirjatkin on vaihtuneet viime vuodesta uuteen lukion lukusuunnitelmaan, eli mun pitäisi hommata kokonaan uudet kirjatkin. Ei tosin siinä sinänsä mitään, jos olisin oikeasti vakavissani hakemassa suomalaiseen yliopistoon, niin sitten ne vaan hankittaisiin, mutta tässä on sekin vielä, että pääsykokeet on 29.5. ja mun pitää olla täällä tekemässä lukuvuoden viimeinen koe 30.5., eli en pääsisi osallistumaan pääsykokeisiin either way. Tosin sekin kai riippuu miten toi asumisasia lopulta ratkeaa, että olenko mä täällä lukuvuoden loppuun asti. Japanin kurssin haluaisin tosin suorittaa kokonaan, että kävi miten kävi, sinnittelen täällä luultavasti ainakin toukokuun puoleen väliin asti. Oulu vaan houkuttelisi nyt aika saatanallisesti.

Mulla on vaan särkenyt päätä koko päivän, varmaan lähinnä johtuen tästä eeppisestä vitutuksesta, ja nyt viisaudenhampaatkin alkaa taas pitää meteliä itsestään. Kasaantukaa vaan kaikki kerralla päälle, niin! Jos olisin herkempi tyyppi kaivautuisin peittojen alle itkemään. As it stands, I am not and I won't.

Onneksi kolmen päivän päästä pääsee kotiin. Muuten mä varmaan oikeasti hajoaisin.

Pääsiäispupuja!


03. maaliskuuta 2008
Saaaad face.

Ei! Miksi tänään sataa? Ei tänään saa sataa. Stop it!

Ja hyi saatana, mun hiuslakka haisee ihan kuolemalta. Tai siis mun tapauksessa maistuu, koska en varsinaisesti haista sitä vaan tunnen sen maun suussani kun hengitän suun kautta sisään. Haluan sitä ponneaineetonta lakkaa, mitä Kaisu mulle kerran myi. Se ei haise.

Miksi se viimeinen viikko ennen kotiin pääsyä kuluu aina kaikkein hitaimmin. Tänään saisi olla jo perjantai.

[/bitching]


01. maaliskuuta 2008
Yeah.

Maaliskuu! Tasan viikko ja pääsee kotiin! Ja aina vaan parempi, kun vielä selvisi, että Technical Skills'in labraraportti pitääkin palauttaa vasta loman jälkeen. Eli en todellakaan ajattele sitä nyt. Mental note to self: kannattaa aina välillä vilkaista niitä luentoaikatauluja, niin pysyy vähän paremmin asioiden tasalla.

Ja whoa, äsken pamahti päälle aivan uskomaton himo tehdä käsitöitä. Antakaa mulle puikot ja lankaa, tahdon kutoa NYT. Onneksi kotona on keskeneräinen villapusero odottamassa, kuin myös useampikin kerä käyttämättömiä lankoja joista saa aivan varmasti taiottua jotain.

Pylly. Mulla oli joku asia mistä mun piti avautua, mutta se ajatus katosikin.

Ai niin. Sitä piti tuskailemani, että Cloverfield näköjään pyörii jo Suomessakin, ja vaikka kuinka muistan miten hirveä olo mulle tuli sen leffan katsomisesta, mä tavallaan haluaisin mennä katsomaan sen uudestaan kun pääsen kotiin. Mä tiedän, että mä joutuisin luultavasti taas ryntäämään kesken elokuvan vessaan palvomaan posliinijumalaa (hei, Nicholas Cage, näytän sulle persettä!), mutta silti, mua vaan polttelisi mennä katsomaan se. Se itse juoni kiinnostaa mua hirveästi ja mua harmittaa että multa jäi käytännöllisesti katsottuna puolet siitä näkemättä. Ja haluanko vaan vähän nähdä "splodey!"-kohtauksen uudestaan.
Sweeney Todd pitää ainakin käydä katsomassa, kun sitä kerran on tähän asti pantattu vaikka se on pyörinyt täällä jo vaikka kuinka kauan.

Ja meinasin sanoa, että haluan taas Rinden kanssa Santa Fe'n terassille istumaan ja jauhamaan paskaa, mutta äh, Englannin ilmasto sotkee taas mun päätä. Ei Suomessa kukaan istu terassilla tähän aikaan vuodesta. Kalsarikännit Y/N!

Nälkä. Pitänee mennä laittamaan yöpalaa.