26. maaliskuuta 2005

Musiikki: Chip 'n Dale: Rescue Rangers - Nutbuster (Remix)

No hemmetti, mulla piti olla jotain sanottavaa, mutta unohdin mitä se oli.


24. maaliskuuta 2005

Musiikki: The Vision Of Escaflowne - Murder

Ällö olo. Olen varmaan tulossa kipeäksi tai jotain yhtä ihanaa. Eilisestä illasta asti olen ollut ihan barfy, eikä olo helpottunut vaikka kävin aikaisin nukkumaan. Mittasin kuumeen, ja sain lämpötilakseni peräti 36,8 astetta. Hurjaa. Pitää yrittää parantua illaksi, että jaksaa raahautua matikan tunnille. :/

YO-urakkani on sitten tältä keväältä pulkassa. Halleluja. Nyt odotellaan vielä eilisen keskipitkän ruotsin tulokset, joiden pitäisi kyllä olla ihan hyvät. Koe ei ollut mitenkään erityisen hankala, paitsi että aineen puuttuminen oli aika ikävä yllätys. Sen tilalla oli kolme kirjoitustehtävää, joissa piti kirjoittaa n. 50 sanan tekstit. Aika hankalia siinä mielessä, että sanasto oli aika pahasti hukassa, mutta ei noin muuten. Hyvä tajuta kirjoituksissa, ettei osaa sanoa "hyvää syntymäpäivää" ruotsiksi. ¬_¬
Englannin tulokset saatiin tiistaina, sain 275 pistettä yhteensä. Listan mukaan joku oli saanut 281 pistettä, muuten mun pisteet taisi olla iltapuolen parhaat. En kyllä ole ihan tyytyväinen, varsinkaan viime vuoden pisterajojen valossa. 275 on just borderline ällä. Olisin voinut ottaa vähän enemmän pisteitä, esim. juuri tuon 281, niin olisi vähän turvallisempi olo. Nyt täytyy kai odotella siihen asti, että viralliset tulokset tulee Lautakunnasta joskus toukokuussa. Pylly.

La laa, nyt Van hemmetti ulos mun päästä! :O


18. maaliskuu 2005

Musiikki: "The Patriot" videolta

Über-uke Van, über-uke Van, la la la la.

Oh god.

--

Musiikki: "Alien Vs Predator" DVD

Mwah, englannin kirjalliset oli tänään. Piece of cake. En edes osannut jännittää, vielä sittenkään kun istuttiin pulpeteissa ennen kokeen alkua. Tuntui ihan tavalliselta kokeelta, eikä ollenkaan siltä erityiseltä tilaisuudelta miltä kuvittelin sen tuntuvan. Sen piti ollaa kamalaa, paniikkia-aiheuttavaa ja vaikeaa, mutta eipä ollutkaan.
Olin vähän peloissani, kun kirjoituspaikakseni paljastui juhlasalin aula eli ulkoeteinen, kun meinasin, että siellä on kylmä. Ei sitten ollutkaan. Itse asiassa oli aika lämmin, ja mulle tuli heti alussa kuuma, kun olin laittanut varmuuden vuoksi lämpimästi päälle. Sitten vielä menin ja unohdin villapuseroni tuolini selkänojalle kun lähdin, ja loppujen lopuksi herra Iltalukion Rehtori itse kävi hakemassa sen mulle. Noloa. Kengätkin jätin pukukoppiin ja olin villasukissani. Ihme kun valvojat eivät tulleet käskemään, että istu kunnolla, kun kokeilin niin montaa istuma-asentoa kokeen aikana. Tungin itseni jopa intiaani-istuntaan. Pylly ei onneksi ehtinyt puutua, kun pääsin kokeesta pois kuitenkin aika äkkiä. Lähdin heti kun pystyin, kahdeltatoista. Jouduin jopa jonkin aikaa odottelemaan, söin eväitä ja tuijottelin seiniä, semminkin kun äiti pakkasi paljon evästä mukaan. Leipää, voileipäkeksejä, omena, banaani, porkkana, Tupla ja pullollinen mehua. Siinä sitten tein luetunymmärtämistä ja järsin porkkanaa samalla. Oli ihan mukavaa. Olin muuten ensimmäinen joka lähti vessaan joskus vähän ennen yhtätoista, ja sen jälkeen kaikki muutkin päätti uskaltaa lähteä vessaan ja sinne oli tasainen virta koko ajan. Alkoi naurattaa, kun kukaan ei kehdannut lähteä ensimmäisenä.
Koe itsessään oli tosi helppo. Kaikki muut tehtävät sain äkkiä tehtyä, sitten jäin tappelemaan aineen kanssa. En millään meinannut saada valittua, mistä otsikosta kirjoittaisin, kun kaikki oli ihan paskoja. Aloin sitten kirjoittaa vaan jostain, pidin siis välillä luovan vessatauon ja lopettelin aineen. Sanojakin taisi tulla jopa vähän yli 250, vaikka jauhoin mielestäni pelkkää paskaa koko ajan. Sitten lähdin ensimmäisten joukossa kello 12.

Kokeen jälkeen kävin hakemassa Kimin (kännykkäni) äiteen työpaikalta, missä se oli päivähoidossa kirjoitusten ajan, ja sitten treffattiin Riikan kanssa kaupungilla. Ei tehty juuri mitään, käytiin Ice Kississä jäätelöllä, kun allekirjoittaneen teki hillitömästi mieli pehmistä, ja sen jälkeen palloiltiin eläinkaupassa katselemassa pupuja ja iguaaneja, ennen kuin mentiin Anttilaan. Riikka osti molemmat Predator-leffat, kun lopulta löysi ne. Itse en löytänyt mitään, piruilin lähinnä, että hommaisivat yhden kopion The Vision Of Escaflowne Vol 8:sta, niin että mä voisin ostaa sen, eikä tarvitsisi tilailla netistä. Eipä vaan löytynyt. :/ Ostosten jälkeen tultiin kotiin ja Riikka ahmi Predatorinsa saman tien. En kauheasti seurannut, mutta täytyy vaan sanoa, että hyvännäköisiä olivat ottaen huomioon, että ne on tehty -87 ja -90. Predatorit eivät olleet yhtään sellaisia cheesejä "man in a suit"-örkkejä, vaan oikeasti aika hienoja. "Kvatrsinikkari" oli tosi blah, mutta siitä nyt ei kukaan välitä muutenkaan. ;P Ei ne ihan Alienin vertaisia olleet, mutta kivoja kumminkin.

Eipä muuta. The Vision Of Escaflowne on silti niinko maailman ihanin. Just so you know. Aivoni ovat turmeltuneet. Just what I need, a mental image of über-uke Van. Voihan viiva. Kiitti vaan.


16. maaliskuuta 2005

Musiikki: Cold Case telkkarissa

Mitä mitä! Miksei kukaan kertonut mulle, että Yuji Ueda ääninäyttelee sekä The Vision Of Escaflownessa että Escaflowne: A Girl On Gaeassa?! Jumankauta, se on ollut mun nenän alla koko ajan, enkä mä ole huomannut mitään. Reeden? Öh...
Taidankin olla minä, kenen pitäisi juosta seinään.

--

Musiikki: Heart Of Air - Kiss Me Sunlights (Off Vocal)

Laiska, laiska, laiska.

Escaflowne Vol 7 tuli eilen postissa. (Dude, pitää oikeasti opetella sanomaan The Vision Of Escaflowne, eikä pelkkä Escaflowne. Ärsyttää, kun ihmiset tekee niin, ja sitten olen itse ihan samanlainen.) Nyt puuttuu enää yksi DVD ja sitten on koko sarja täysi, ja voin vetää 26 jakson maratonin joku ilta. Paitsi että ketään muuta ei meidän perheessa mun lisäkseni kiinnosta se. Riikka kyllä katsoo ihan kiinnostuneena Melefejä, mutta lähinnä puistelee päätään kun aloitan päättömän Van-fanituksen. Ja äiti nyt vaan ei ymmärrä koko jutun päälle mitään. Täytyy lähettää äitee viikonlopuksi vaikka maalle, pistää Riikka istumaan tietokoneelle ja hössöttää yksinään.
Kirosin päivällä pääni irti, kun nyt on markkinoille alkanut ilmestyä The Vision Of Escaflowne (hah!) boxsettejä, joissa saa koko sarjan kahdessa, tai jos hyvin käy, yhdessä, paketissa. Ei sellaisia silloin vaan ollut myynnissä, kun minä kolme vuotta sitten aloin sitä sarjaa haalimaan. Ehei, silloin ostettiin yksi DVD kerrallaan, ja maksettiin itsensä kipeiksi joka ainoasta. Ja nyt, kun mulla on kolmen vuoden keräämisen jälkeen kokoelma viittä vaille kasassa, niin NYT te julkaisette boxsetin. Juoskaa ny helvetti seinään.
Mut hei, voisin ottaa Escaflowne: A Girl On Gaian PAL-DVD:nä, ettei tarvitsisi tilailla sitä ulkomailta NTSC-versiona. Mieluiten Ultimate Edition, mutta tässä vaiheessa tavallinenkin DVD käy. Tietysti tässä vaan käy vielä niin, että ensin tulee tavallinen DVD, ja minä rynnin innoissani ostamaan sen, ja SITTEN vasta julkaistaan Ultimate Edition jossain vaiheessa myöhemmin. Ja sitten kiroiluttaa.

Miiru kävi eilen eläinlääkärissä kasvaimenpoistossa. Jossain vaiheessa viime viikolla huomattiin, että Miirun nisät ovat turvonneet ja vesikellomaiset, ja pestessään itseään se sai niistä yhden auki ja vuotamaan verta. Soitettiin sitten paniikissa eläinlääkärille ja perjantaina päästiin tarkistukseen. Lääkäri otti solunäytteen ja sanoi, että ne on jonkinlaisia kasvaimia. Ei vaikuttanut kauhean huolestuneelta, mutta suositteli silti, että leikataan ne pois. Miiru sai ajan tiistaiksi, ja eilen sitten Riikan kanssa kuljetettiin se sinne. Patologille lähti näyte Englantiin, vastaus pitäisi tulla noin kymmenen päivän päästä, että voin soittaa tulokset samalla kun varaan aikaa tikkienpoistoon. Nyt Miirulla on sitten haavat mahassa, isot sidetupot niiden päällä ja kauluri kaulassa. Ei ole kauhean onnellisen näköinen kisu tällä hetkellä. Se törmäilee huonekaluihin ja seiniin, kun ei osaa arvioida etäisyyksiä tötsä päässä, ja sen naamakin on ihan likainen eilisen nukutusaineen aiheuttaman oksentelun ja vaikeutuneen syömisen jäljiltä, kun ei se ylety pesemään sitä itse. Juoksentelin eilen sen perässä kostea liina kädessä ja pyyhin sen suupieliä, ettei se olisi aivan kamalan siivottoman näköinen, mutta ei se oikein arvostanut apuani. Kiukutteli vaan ja juoksi mökkiin mököttämään. Siellä se on nytkin, suuttuneena siitä kun jouduttiin Riikan kanssa taistelemaan pakolla antibiootti alas sen kurkusta. Kamala ruljanssi, ei meinannut millään sujua, kun Miiru sai aina sen tabletin jollain keinolla syljettyä ulos. Lopulta se meni vähän niin kuin vahingossa, mutta sitten oltiinkin niin loukaantunutta, niin loukkaantunutta, ettei voitu edes tulla syömään, vaan piti heti luimistella piiloon. Oi voi. This is going to be a long 10 days.

Ääk. Ylihuomenna enkun kirjalliset. Kävin Ylen abitreeneissä tekemässä jotain epämääräisiä sudenkuoppa-tehtäviä (commonly misspelled English words), mutta vittuunnuin niihin kun sain jotain aivan ilmiselviä väärin. Sitten en tehnyt enää abitreenejä.
Miksei mua jännitä yhtään?
Samaisilla abitreeni-sivuilla oli myös tuoreimmat reaali-kysymykset, joten tottakai piti käydä kurkkimassa bilsan ja mantsan kysymykset. Osa oli helppoja, osa taas aika järkyttäviä. Aina vaan jaksoin riemastua siitä, että bilsassa oli tänä vuonna risteytystehtävä. Harmittaa vaan niin helvetisti, että viime vuonna oli proteiinisynteesi, joten oletettavasti se ei osu mun kohdalle sitten ensi keväänä. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä, mutta epäilen. Proteiinisynteesi on vaan niin kiva.

Ai helvetti, kolautin polvilumpioni. Nyt tarvitsen teetä.


08. maaliskuuta 2005

Musiikki: telkkari taustalla

Latasin toissailtana ison paketin Escaflowne-soundtrackeja. Samassa torrentissa 3-osainen sarjan soundtrack, Lovers Only -levy ja Escaflowne: A Girl On Gaia -leffan soundtrack. Rabu! Sain kuunneltua tänään nuo neljä sarjan soundtrackia, nyt vielä pitäisi päättää, että mitkä niistä haluan pitää. Pitänee kuunnella niitä uudestaan sillä korvalla. Sitä vaan ihmettelee, että missä mun pääni on oikein ollut, kun puoletkaan noista kappaleista ei kuullosta tutulta, tai jos kuullostaakin, niin ei osaa paikallistaa missä kohtaa ne on soineet. Sitä on vissiin tullut vaan tuijotettua suu auki nättiä Vania kuvaa, ja musiikit on menneet autuaasti ohi korvien.

Heittäydyin masokistiseksi ja aloin pelata Devil May Cry'ta Hardilla. Niin kuin sanoin viimeksi, nyt sitä sitten kuollaankin oikein urakalla. Phantomiin asti pääsin kuolematta, ja olin olevinani kovinkin kova, kun selvisin yhdestä käytävällä olevasta Shadow'sta kuolematta. Riemu loppui lyhyeen, kun sama Shadow tappoi mut kolme tai neljä kertaa myöhemmin samassa käytävässä. Ego ei kestä juosta siitä vain ohi, aina on pakko jäädä tappelemaan ja sitten kuolen. Hyvä hyvä. Phantom sitten ruoskikin mut ainakin kolme kertaa ja ensimmäinen Vergil saman verran. Sitten olinkin taas ylpeä itsestäni, kun sain tapettua kaksi Shadow'ia yhtä aikaa - kunnes viemärissä lymyävät Frostit pesi mut ihan kuusnolla parissa sekunnissa. Ne on ihan kamalia, en vaan jostain syystä osaa tapella niitä vastaan kuolematta jatkuvasti. Kaikkien muiden kanssa kutakuinkin pärjään, mutta en Frostien. Onneksi Hardilla suorastaan satelee Yellow Orbeja jo saatujen Blue Orbien tilalla. Meinaattekos te että mä muka kuolisin koko ajan, mitä?

Alien Vs Predator tupla-DVD tuli tänään postissa. Pitää katsoa se 24:n jälkeen, että pääsen kuolaamaan Alieneiden päälle. Pitkänhuiskeita, mustia, hoikkia ja vihasia - how can you not love something like that? Vaivun varmaan koomaan sen leffan aikana. Fanitan niin, että pää irtoaa.

Nyt kun tulisi vielä se Escaflowne Vol 7, niin olisin tyytyväinen.

Hmm, nyt tekee mieli jäätelöä.


06. maaliskuuta 2005

Musiikki: Rufus Wainwright - Hallelujah

Ooh, olen ihan Escaflowne-fiiliksissä! Katsoin peräkanaa kaikki 6 DVD'tä tossa viime viikonloppuna, ja sitten olin kärttyisä kun jaksot loppui kesken. Tilanne piti heti korjata ja tilasin itselleni seitsemännen DVD'n netistä. Toivottavasti se tulee kohta, niin sitten voin ostaa sen viimeisenkin, ja sitten vedän uuden maratonin ja tuijotan kaikki 26 jaksoa putkeen. Ooh, Escaflowne! OOH, VAN! Nyt jos osaisin piirtää, niin saisitte liudan alastomia Vaneja. Bummer. He's like the most fuckable 15-year-old EVER. :D Ja tällä hetkellä antaisin prinsessan ja puoli valtakuntaa Escaflowne-elokuvasta. Viuviu, tahtoo! Jos joku tässä maailmassa on nätti, niin se. Onneksi meidän DVD-soitin on aluevapaa, joten ei sen saaminen loppujen lopuksi niin hankalaa pitäisi olla. Kun vaan olisi se raha... *kärvistelee*

Isi palautti perjantaina pitkään lainassa olleet Devil May Cryn ja The Bouncerin, ja heti piti pistää DMC koneeseen ja alkaa pelata. Olin ollut ihan paniikissa pitkän aikaa, että Riikka oli tallentanut mun Dante must die! -moodin päälle, mutta luojan kiitos ei ollutkaan. Siellähän se oli vieläkin, kolmannen Missionin alkuun seivattu. Sattuneesta syystä en ole päässyt sitä vielä läpi. Phantom on oikeasti MAHDOTON tappaa DMD-moodissa. Yritin sitä aikanani vaikka kuinka kauan enkä saanut sitä tapettua, en sitten millään. Jätkällä on oikeasti maailman sitkein lifebar. En edes uskalla ajatella jotain Nightmarea (*repii hiuksiaan!*) tai kolmatta Vergiliä. Shudder. Sattuneesta syystä kyseinen savefile on jäänyt hiukan vähälle huomiolle.
Tällä kertaa aloitin kuitenkin vähän helpommasta vaikeustasosta ja valitsin Normalin. Ei ollut edes kauhean paha, sitten kun taas muistin miten Dantea käytetään. Kuolin koko pelin aikana ehkä kuusi kertaa, joista ainakin kolme menee Phantomin ja Nightmaren piikkiin. Yhden kerran mut tappoi Marionetit heti alussa ja toisen kerran Bladet siinä vaiheessa kun yritin kasata Red Orbeja Ifritiä varten. Ja tietty Mundus. Ihme kyllä selvisin Shadow'eista kuolematta kertaakaan. Kaiken kaikkiaan yllättävän kivuttomasti meni, Vergilkään ei tappanut mua kertaakaan, vaikka yleensä se kolmas tappelu on pelkkää kiroilua ja kuolemista. Nightmarekin, joka tuotti mulle aikanaan niin paljon tuskaa, meni tällä kertaa vain yhdellä kuolemisella, ja sekin vain siksi, että aloitin tappelun alle puolikkaalla lifebarilla. Muistan kun ensimmäisellä pelikerrallani kirosin ja kirosin, kun en vaan saanut sitä ensimmäistä Nightmare-tappelua voitettua, ja sitten niitä olikin vielä kaksi lisää. Voi sitä pääntakomisen määrää. Those were the days.
Missasin tällä kertaa melkein kaikki Secret Missionit, en löytänyt niistä muistaakseni kuin kolme. Huono, huono muisti. Vaikka toisaalta löysin aika hyvin Blue Orbin palasia ulkomuistista. Riikka vielä sanoi aloittaessani, että "et sä kuiteskaan muista missä ne kaikki on", ja sitten kuitenkin jostain selkäytimestä tuli muistikuva, että ai niin, tuolla vedessä on Blue Orb ja ai niin, tuonne kun hyppää, niin sieltä tippuu Blue Orb, jne. Hyvä minä. Uintiosioista en edelleenkään tykkää. Voisin palkata jonkun muun tekemään sen mun puolesta. Yökhyi.
Seuraavaksi Hardilla. Kamalaa. Siinä sitten kuollaankin, ja paljon. Kaikki paikat vaan täynnä Fetishejä, Frosteja ja Shadow'eita. Ja kolmas Vergil. Äitii~! D:

Jossain vaiheessa täytyy pelata Bounceria, ja tällä kertaa japaninkielisenä. Hehehehee, Yuji Ueda!

Ääk, miten hiihtoloma voi olla jo nyt ohi. Ei huomenna voi olla jo koulupäivä. Uusi jaksokin alkaa, onneksi mulla ei ole kuin yksi tunti matikkaa kuudesta seitsemään. Uusi kirjakin täytyy käydä ostamassa. Blääh. Toivottavasti tämä kurssi on yhtä helppo kuin edellinen, muistaakseni olen käynyt tästäkin osan päiväpuolella. Pääsee taas torkkumaan puolet tunneista. En valita.

Escaflowne! *hump hump*


01. maaliskuuta 2005

Musiikki: The Vision Of Escaflowne - Story Of Escaflowne

Väsyttää. Olen ollut kohta kuukauden nuhassa ja jatkuvassa niistämiskierteessä. Äiti yrittää saada mut raahaamaan itseni terveyskeskukseen, mutta en ole viitsinyt vaivautua. Se pelkää, että mulla saattaa olla joku nenäontelotulehdus, koska niistäessä tulee jatkuvasti verta, imusolmukkeet on turvoksissa ja nenäontelot on tukkoisen särkyiset. Äh. Ei siellä kuitenkaan mitään ole, ja sitten ole ihan nolona kun olen turhaan tutkituttanut itseni lääkärillä. "Joo, tämä onkin ihan tavallinen nuha." Niinpä niin. Tässä mitään penisilliinikuureja tarvita, prkl. Ja hei, jos kuolenkin hoitamattomaan nenäontelotulehdukseen, niin voin sitten manalassa sanoa, että oho, olin väärässä. Riikka sanoo, että se laitattaa mun hautakiveen "kuoli itsepäisyyteen".

About kaksi viikkoa kielten kirjallisiin YO-kokeisiin. Hui. Stressaan vieläkin kuunteluista saamistani pisteistä, mutta pyrin olemaan ajattelematta niitä ja keskittyä enemmin näihin tuleviin kirjallisiin. Ruotsi menee varmaan ihan päin honkia, koska kirjallinen ruotsi ei koskaan ole ollut vahvimpia puoliani. Kuunteleminen on paljon helpompaa, kirjallisessa mokaan aina. Varsinkin aineessa. Täytyy toivoa, että tulee helpohko. Ja jumankauta, minä näytän sille englannin kokeelle kuka täällä oikein määrää!

Mutta on se vaan kiva olla hiihtolomalla. Joutaa vaan katselemaan animea, pelaamaan videopelejä ja röhnöttämään tietokoneen ääressä.