27. helmikuuta 2009
Ow.

Tekee mieli teetä, mutta käytin viimeiset soijamaidot aamupalalla, ja nyt en saa santsikupillista. Surkeus. Pitänee juoda ilman maitoa, mutta kun tee maistuu silloin ihan erilaiselta. Kyllä sitä nyt hätätilassa juo niinkin, mutta kun väyväy. No, kofeeini on tärkein, sen vuoksi voi vähän kärsiäkin.

Ja perkele, sitten kun minä hallitsen maailmaa, niin otan kyllä käytäntöön sellaisen geenimanipulaation ettei naisten enää tarvitse kärsiä kuukautisista. Ihan vihoviimeistä touhua kun maha on kipeä ja turvonnut kuin ilmapallo, päätä särkee ja väsyttää. Plus että mä olen näköjään kehittänyt tässä vuosien varrella itselleni vielä kipeän alaselänkin. Vihoittelee nykyään aivan saatanasti aina menkkojen aikaan. Sehän tästä nyt vielä puuttuikin, että illat saa maata mahallaan sohvalla kaurapussi selän päällä. Yleensä en valita evoluutiosta, mutta jumalauta, tämän vaivan olisi saanut heivata jo kauan sitten. Terve, lähden hankkimaan pimeiltä markkinoilta kohdunpoiston.

Valivalikitikiti.


24. helmikuuta 2009
Plääh.

Väsyttää. Kello tulee vasta kahdeksan ja mä voisin vaikka lähteä nukkumaan. Täytyy varoa ettei nukahda sohvalle, tai en saa nukuttua koko yönä kunnolla. Aamulla pitäisi kuitenkin olla jo kahdeltatoista kaupungilla.

Olin tänään Lahden sosiaalipsykiatrisen säätiön kädentaitoryhmässä kuntoutumassa, tarkoituksena kai repiä mut kotoa ja saada mua jotenkin aktivoitua, että se sitten auttoisi mun mielialaan ja vähentäisi ahdistuskohtauksia. Kai. Result: neuloin kaksi tuntia sukkaa. Oli siellä kieltämättä ihan mukavaakin, mutta hemmetti, mä voisin neuloa ne kaksi tuntia kotonakin. Tosin sitten siinä ei olisi sitä aktivointiaspektia, mutta nyt se ainakin tuntui enemmänkin siltä, että se ryhmä olisi tarkoitettu huomattavasti "sosiaalisesti rajoittuneemmille" kun minä. Vähän kuin tarkoitus olisi ollut lievittää vieraiden ihmisten pelkoa, ja sitähän mulla ei ole. Mä sopeuduin ryhmään mukaan heti ja juttelin varsin vapautuneesti muutamien ihmisten kanssa. Että katsellaan nyt sitten. Se ei ole kuin kerran viikossa tuon kaksi tuntia, että ei siitä nyt haittaakaan varmaan ole, mutta vähän kyllä kyseenalaistan hyödynkin tässä vaiheessa.
Tuli kyllä pari huvittavaa hetkeä heti kättelyssä. Istuttiin siellä ryhmässä sellaisen ison pöydän ympärillä vääntämässä kuka mitäkin käsitöitä. Mun vieressä istui about 50-vuotias nainen, joka taistella takkusi sukanvarren kanssa samalla kun mä valitsin omaa työtäni. Sanoin sitten jotain sen suuntaista, että multa onnistuu melkein mikä neuletyö vaan, koska olen tosi kokenut neuloja, johon se nainen päivitteli, että kehtaako se enää istuakaan mun vieressä, etten saa sitä näyttämään pahalta. "Kun toinen on 17 ja ite 45, ja toinen tekee sukan mennen tullen..." Anteeksi mitä, 17? Hyvä tietää, että näyttää ikäiseltään, hitto soikoon. Toinen huvittava hetki oli ryhmän loppupuolella, kun mulla oli jo sukkaa hyvän matkaa valmiina (noin puolet varresta). Jonkun muun ryhmän vetäjä käveli sitten siitä mun ohitse ja nauroi, että "sä olet selvästi neulonut joskus ennenkin". Haha, öö joo, pari kertaa. Näkyy kuulemaa ihan selvästi päälle.

Tekee mieli katsoa Gundam 00'aa. Unf unf.


22. helmikuuta 2009
When you love it, you see it everywhere.

Olet osa mua,
sydän rintani alla.
Kaipaan sua.
Miks lähdit ja muutuit tähdeksi?
Sydämeeni jäänyt sun jälkesi.


Voi itku. Tyhmä Sunrise.


21. helmikuuta 2009
If that's what you wish,
if that's what you think.


Enh.

Paino pyörii edelleen siinä 49 kilon paikkeilla enkä tiedä mitä ihmettä mun pitäisi tehdä sen suhteen. Varmaan syödä pelkkää neljän viljan puuroa ja auringonkukansiemeniä. Oli muuten suht huvittavaa huomata, että jälkimmäisistä kirjaimellisesti puolet on rasvaa, ainakin niissä kuorituissa mitä meillä syötetään linnuille.
Se on vaan jännä, että sitä laihtumista ei oikeastaan itse huomaa ollenkaan muusta kuin vaa'an lukemista ja siitä, että vanhat vaatteet roikkuu. En ole oikein vieläkään sisäistänyt, että olen oikeasti kokoa 34/36 enkä enää 38. Peilistä katsomalla sitä omaa pienuuttaan ei vaan huomaa. Sitten on shokki kun muita housuja kuin farkkuja käyttäessä huomaa, että perkules, mulla ei ole enää minkäänlaista lantiota tai persettä ja olkapäät on muuhun kroppaan verrattuna ainakin omasta mielestä kauhean leveät. Ja sitten toki se, kun toiset ihmiset päivittelee. Jotenkin se vaan on aina vähän "oho", just esimerkiksi tää Jennyn Traconissa sanoma "sitä vaan halaa ja halaa tiukemmin ja odottaa, että koska sieltä tulee joku vastaan", kun pitkästä aikaa nähtiin. Kuten sanottu, en vaan miellä itseäni niin luurangoksi kun luultavasti olen.

Also, hiuskriisi. On ilmeisesti mahdotonta löytää kunnollinen violetti hiusväri, josta tulisi sellainen väri kun haluisin ja joka perkele kestäisi kanssa violettina kauemmin kuin kaksi pesua. Ei vaan jaksaisi jatkuvasti olla värjäämässä, enkä edelleenkään ole löytänyt sellaisia pesutuotteita, jotka auttaisi edes vähän.
Ja nyt on perkele hilsettäkin. Mulla ei ole ikinä aikaisemmin ollut, mutta nyt se saatana on jostain löytänyt tiensä munkin päähäni. Asdf.
Vedän kohta pääni kaljuksi ja vedän peruukin päähän. THERE.

Öö. Joo. Piti vaan päästä taas avautumaan.


17. helmikuuta 2009
Spin me right round baby right round

Nyt en osta enää mitään. EN MITÄÄN. Prkl. Hemmetin eBay ja Gundam 00.

U-u-ua-ua.


12. helmikuuta 2009
I can't survive alone.

Mä en enää oikeasti tiedä mistä hakisin innostustani, hyvää oloani ja inspiraatiotani. En tiedä, joku vaan tuntuu imevän kaiken sen musta pois eikä mikää enää tunnu miltään eikä mikään innosta. Se kaikki on vaan...kadonnut. En tykkää yhtään. Se on hirveän ahdistavaa. Mä varmaan tarvisin jonkun (köhriikkaköh), jonka kanssa heitellä ideoita ja juttuja edestakaisin, mutta...niin.

Piti kirjoittaa jotain söpöä Valentine's Day'n kunniaksi, mutta jsdfhlakjf, ei siitäkään tule taas mitään. En osaa ja tuntuu taas siltä että kaikkia kiinnostaa kun kilo paskaa ja vää.

Alkaa taas itkettää kun en edes tunne itseäni enää.


04. helmikuuta 2009
Vielä eilen tähtiä näin,
nyt nekin on sammumaan päin.


Mä en oikeasti ala vittu enää mitään. Voisin vaikka vetää itseni jojoon kun olen vaan niin helvetin huono kaikessa missä epätoivoisesti haluaisin olla hyvä.

Miksi edes yrittää?


03. helmikuuta 2009
Joo, Seravee vaan.

Öö, joo. En ole kuollut, ainakaan toistaiseksi. Päätin sitten lopulta joku aika ennen joulua, että nyt pistän Thothin varastoon siksi aikaa että saan kasaan tarpeeksi rahaa sen huollattamiseen, koska jatkuvaa spontaani sammuilu ei voi tehdä hyvää koneen sisuksille, on ne sitten kuinka Ompun sisukset hyvänsä. Jotenkin en sitten osannutkaan enää käyttää mitään muuta konetta, en etenkään meidän isoa pöytämallia, joten internetissä pyöriminen loppui sitten siihen.

Sain Thothin lopulta kuskattua Helsinkiin "omppusairaalaan" kustannusarviota varten vähän tammikuun puolenvälin jälkeen. Siellä se viipyi noin viikon ja sitten sain ilmoituksen, että pojan voi hakea kotiin. Olin hieman ihmeissäni, että miten niin "hakea kotiin" ja soitin perään. Ilmeisesti Thothista oli pitänyt vaihtaa heat sink (lolwhut?) ja jotakin voiteita, sekä sitten olivat repäiseet ja laittaneet koneeseen uudet kuoret vanhojen värjääntyneiden tilalle - ilman, että olin koko asiaa edes maininnut jättäessäni Thothia huoltoon. Ja kaikki oli jostain kumman syystä mennyt takuun piikkiin, eli koko homma on mulle täysin maksuton. Siis mitä? Ei niin että mä valittaisin, mutta Thothissa on standardi 90 päivän takuu (muistaakseni), ilman mitään Apple Care Plania, joten mun takuun olisi pitänyt mennä umpeen jo ajat sitten. Ilmeisesti Applella ollaan vaan saatanan reiluja.

No, sain siis koneeni onnellisesti kotiin ja nyt kaikki on toiminut kuin unelma. Mitä nyt itsellä on ollut kummallisia antipatioita nettiin palaamisesta niin pitkän vieraantumisen jälkeen, mutta kyllä tämä tästä pikkuhiljaa. Jos olen missannut jotain supertärkeää, niin saa valaista.

Sillä aikaa kun olin koneettomana, kärsin lähinnä pään ja mielenterveyden toistuvasta hajoilusta ja jatkuvasta pahasta olosta, enkä siis tehnyt mitään mainittavaa. Enimmäkseen kudoin. Sain lopultakin valmiiksi ajat sitten syksyllä aloittamani violetin palmikkovillatakin, jonka ohjeen improsin täysin päästäni pelkän jossain lehdessä näkemäni kuvan perusteella. Ja tuli muuten aika hemmetin hieno. Lisäksi neuloin itselleni - taas kerran ilman ohjetta tai mallia - oranssin Haro-pipon ja aloitin violetteja palmikkopolvisukkia. Toki lankakin loppui kesken kakkossukan varren eikä sitä tietenkään tahtonut löytyä mistään lisää. Suck my cock, Anttila. Älkää vielä poistako violettia Seitsemää Veljestä valikoimistanne. Onneksi Citymarketin lankaosasto lopulta pelasti mut tänään ja sain lankakeräni. Ehkä siis nekin sukat valmistuvat jossain vaiheessa. Muita keskeneräisiä projekteja, tai "UFOja", ovat Riikan argyle-kuvioitu liivi, joka tosin saakin nyt jonkin aikaa odotella, koska intarsia on aika syvältä (9 kerää!) ja mulla menee hermo siihen, ja Tierian valkoinen villatakki, joka sillä on päällä yhdessä joulun aikoihin ilmestyneessä kuvassa. Malli on sama kuin siinä perus vaaleanpunaisessa, mutta väri on siis vain valkoinen. Loev. ♥ (Joo, olen irstas fanityttö. Enkä edes häpeä.)
Voisi jossain vaiheessa yrittää vaikka ottaa kuvia noista kaikista. Leikittelin tässä jo ajatuksella neulebogistakin...

Ja näin aasinsillan kautta: Tierian peruukkia on ehkä maailman ihanin pitää päässä. En ota tätä ikinä pois. ♥

Nyt voisi pikkuhiljaa yrittää palailla keskeneräisten ficcien pariin. Fu fu fu~