28. helmikuuta 2008
Shudder.

Ahdistaa. Helvetin kiinalaiset, tekisi mieli tulla sanomaan muutama enemmän tai vähemmän tarkkaan valittu sana teidän kissa- ja koiramarkkinoista ja karhujen sapenvalutuksesta. Hyi saatana. Olette helvetti niin olevinanne kehittyneitä siellä Aasiassa, ja sitten harrastatte jotain tuollaista. You make me physically ill. And very, very sad. Saanko tulla ahtamaan teidät kaikki minimaalisen pieniin häkkeihin ja sitten vielä lopuksi pahoinpitelemään? Saisin siitä nimittäin tällä hetkellä aika helvetin hyvän olon.

Vielä yhdeksän päivää ja sitten pääsee taas kotiin. On sitä jo taas odotettukin. Ensin pitäisi kuitenkin selvitä tiistaina Diversity of Living Organisms'in labrakokeesta (ack, 25% loppuarvosanasta) sekä saada väännettyä yksi labraraportti ensi viikon loppuun mennessä. Ei taas voisi vähempää innostaa, mutta kai se on pakko vääntää jos meinaa päästä kursseista läpi. Vedän taas perseestäni jotain, on sillä ennenkin saatu hyväksytty merkintä labraraporteista.
Mutta hei, japanin arvosanat on nyt hyväksytty ulkoisen tarkastajan toimesta ja mun A+ on siis virallinen! Ainakin joku aine menee hyvin. Nyt kun saataisiin vielä niiden muidenkin kurssien tulokset niin olisi Erittäin Jee.

Ei ehkä pitäisi hihkua vielä, koska olen huomannut että asiat vaan menee päin persettä jos niitä hehkuttaa liian aikaisin, mutta menköön nyt kun en saa tätä enää pidettyä sisälläni. Saan heti kotiin päästyäni kaksi pupua: mustan hermeliinitytön ja valkoruskeakirjavan kääpiöristeytyspojan! Äidin pikku kullat. <3

'CAUSE I'M JUST A GIRL WHO CAN'T SAY NO, CAN'T SEEM TO SAY IT AT ALL


19. helmikuuta 2008
Kek.

Voi perseen perse. Tämä on taas näköjään sarjassamme loistavia päiviä. Ensin myöhästyin luennolta, koska kännykästä oli loppunut yön aikana akku eikä se siis täten herättänyt kahdeltatoista niin kuin sen piti. Heräsin omatoimisesti yhden jälkeen siihen, että oli aivan karmiva nälkä ja ihmetykseen, että miksei kello ole jo soinut. (Ja kyllä, mun päivärytmi on hieman kallellaan, kiitos kysymästä.) Siinä vaiheessa en enää mitenkään olisi ehtinyt kouluun kahdeksi, joten ei kiitos ja anteeksi, Diversity of Living Organisms -luento. (Mun sisäinen Haro hihkuu, "evo, evo!")
Tuon lisäksi mua on vaan väsyttänyt ja särkenyt koko päivän. Piti muutaman tunnin sisään heräämisestä mennä uudestaan nukkumaan kun en enää yksinkertaisesti pysynyt hereillä, ja nyt särkee aivan tajuttomasti päätä ja palelee. Mä en oikeasti arvosta, jos olen tulossa kipeäksi. Yksi kämppiksistä on ainakin tällä hetkellä räkäpää, joten todennäköisyys että olen kohta flunssassa on huomattavan suuri. Do not want. Toivottavasti olo on huomenna vähän parempi, koska mä en niin halua mennä japanin tunnille puolikuntoisena. Tein sen kerran viime lukukaudella, koska hei, japanin tunneilta nyt vaan ei olla pois, eikä se ollut mitenkään kovin miellyttävä kokemus.

Kämppikset uteli, että mitä aion tehdä huoneeni suhteen tän lukukauden lopussa. Voi herranen aika, en mä vielä halua ajatella asiaa. Luultavasti jään kuitenkin tähän, jos se vaan on mahdollista, koska ei voisi vähempää kiinnostaa etsiä uutta asutoa. Se kuitenkin tarkoittaa luultavasti sitä, että mun pitää maksaa tästä kämpästä vuokraa kesältäkin, vaikka en ole täällä (johon olen kyllä jo henkisesti valmistautunut - paskempi juttu vaan jos ei saa kesätyötä, josta maksetaan kunnon palkka). Ja vuokrasopimuskin loppuu heinäkuussa, joten pitää sekin selvittää, koska en todellakaan halua tulla tänne keskellä kesää allekirjoittamaan uutta. Pitänee kysellä noista asioista kun menee tällä viikolla maksamaan vuokraa.

Saanko mennä takaisin peiton alle kuolemaan tähän särkyyn?


15. helmikuuta 2008
Can I ride your Gundam, baby?

Väsyttää NIIN. PALJON. Ei oikeasti pysty kohta enää. Mun systeemille on näköjään ihan liikaa nousta kahtena aamuna yhdeksäksi kouluun. Koulussa se vielä menee, kun on jotain oikeaa tekemistä, mutta heti kun pääsee kotiin, tekee mieli vaan heittäytyä sänkyyn ja vaipua koomaan. Taidankin tehdä sen seuraavaksi.

Miksei pupukasvattaja vastaa mulle? Saaaad face.


14. helmikuuta 2008
Let me take a peek, dear.

OM NOM NOM.

Ei jumalauta mikä aamu. Ei ihan heti tule mieleen edellistä kertaa, kun on pitänyt tunkea kaikki aamutoimet kahteenkymmeneen minuuttiin.
Niin. Kävi siis tosiaan niin onnellisesti, että olin unohtanut laittaa herätyksen päälle ja nukuin melkein onneni luennon ohi. Mulla oli kyllä kännykkä sängyn vieressä hollilla, mutta olin unohtanut laittaa sen herättämään. Onneksi sisäinen kello oli kuitenkin edes jotenkin ajan tasalla ja kuulin kun kämppikset liikuskeli ympäriinsä talossa. Unenpöpperössä ihmettelin, että miksei mun kello ole vielä soinut, ja kun tarkistin, olikin kello jo kahdeksan. Siis kaksikymmentä minuuttia aikaa ennen kuin pitää olla ovesta ulkona. Tein varmaan oman henkilökohtaisen ennätykseni pukemisessa, syömisessä ja meikkaamisessa (aamuteetä en tosin ehtinyt juoda :<). Onneksi pehkokin oli armeliaalla tuulella eikä vaatinut suihkua tai suurta taistelua asettuakseen nätisti. Ja ehdin jopa ajoissa luennolla - eikä tarvinut edes juosta. Kieltämättä oli hieman sängystä pudonnut olo.

Pupuja! Pupuja! Pupujaaa~


13. helmikuuta 2008
But I'm le tired.

En sitten ilmeisesti osallistu Kirsikankukkaconiinkaan tänä vuonna (jonka lyhentäminen Kikuconiksi huvittaa mua, koska kiku=krysanteemi. Niin että mikä kukka se nyt sitten on?). En olisi halunnutkaan. Paska juttu sikäli, että vaikka kahden modulin kohdalla loppukokeet pidetään jo toukokuun puolivälissä, on niiden kahden muun modulin loppukokeet vasta aivan toukokuun viimeisinä päivinä eli itse luennotkin jatkuu aivan lukukauden loppuun asti. Joku olisi taas tämänkin voinut suunnitella paremmin. Miksi ihmeessä niitä loppukokeita pitää pantata mahdollisimman kauan, kun ei niillä viimeisillä viikoilla kuitenkaan tehdä mitään oikeasti järkevää, korkeintaan kerrataan? Noh, saanpahan viikkoni kaksi vapaapäivää lisää, vaikka olisinkin arvostanut paljon enemmän aikaista kotiinpääsyä.

Väsyttää ja päätä särkee. En todellakaan arvosta jos tulen taas kipeäksi. Lisäksi olin tyhmä lapsi ja ostin kaupasta vahingossa kaksi tölkkiä hedelmälihallista appelsiinimehua. Ei näin.


12. helmikuuta 2008
Tassun alla.

Argh. Kuolen kohta tähän lemmikkien puutteeseen. Kidutan vielä itseäni käymällä melkeinpä päivittäin tsekkailemassa kotia etsiviä pupuja ja hakkaan päätäni seinään kun luovutusikäisiä palleroita löytyy, mutta mä olen helvetti väärässä maassa. Kesällä mulle hermeliini ja leijonanharja, eikös joo. <3 Tietenkin kaiken hyvän lisäksi piti vielä osua silmään suomalainen Egyptin Maun kasvattaja, jonka kasvateista yksi sai juuri pentuja. Antakee mulle~

In other news, 25 päivää ja pääsen taas kotiin. Olkoonkin, että edessä on myös ainakin yhden, mahdollisesti kahden viisaudenhampaan poisto. Pääsenpähän ainakin niistäkin eroon eikä tarvitse enää vähän väliä kuunnella kun ne pitävät itsestään meteliä ja ovat kipeitä. Plus pääsen taas vakiokampaajalleni (ennen kuin se jää äitiyslomalle! Kamalaa. Pitäisikö mun muka antaa hiukseni jonkun vieraan ihmisen hoiviin sen jälkeen kun olen käynyt varmaan 5+ vuotta samalla tyypillä? I think not! En sitten varmaan käy leikkauttamassa hiuksiani ennen kuin Kaisu tulee takaisin töihin, ihan vaan periaatteesta.) ja most importantly, näen kissat!

Heiii, 2. vuonna on genetiikan moduli! Ja ilmeisesti Cell Biology II sisältää myös asiaa geeneistä. YEAH YEAH YEAH.


05. helmikuuta 2008
Like burning!

Mun tekee mieli pannukakkua. Kera puolukoiden. MMM GIEV. Tekisin varmaan itse, ellei se vaatisi että ostan kulhon, vatkaimen, leivinpaperia, jauhoja, kananmunia ja lisää sokeria. Ainakin. Niin, ja ellei meidän uuni olisi se savuttava paska mikä se on. Eikä mulla kyllä ole niitä puolukoitakaan. Paska mäihä.

Diversity of Living Organisms tulee tuottamaan aivan älyttömästi työtä ja päänsärkyä, niin paljon kun mä systemaatiikasta jostain syystä tykkäänkin. Oh woe. Nyt vielä sormet ristiin, että mun ei tarvitse kaiken hyvän lisäksi vielä katsella herra Ray Jamesia opettajanani muulloin kuin perjantaisin. DO NOT WANT. Sen miehen luennot tappaa mut tylsyyteen.
Hei, koska saadaan genetiikan moduli? Koska tahdonko vaan vähän.

Huomenna taas japania!


04. helmikuuta 2008
It's more likely than you think.

Olipahan ilta. Kunnosta voisi luulla, että meno oli kovinkin rajua.

Käytiin siis Riikan kanssa katsomassa eilen illalla Cloverfield ihan hetken mielijohteesta. Valitettavasti koko juttu vaan päättyi mun kohdalta aika nolosti. Istuttiin ensin muistaakseni 2. rivissä, eli valkokangas ihan melkein naamassa kiinni. Jo heti parin ensimmäisen minuutin aikana niin lähellä niin kovasti heiluvaa kuvaa aiheutti mulle niin ankean olon, että siirryttiin melkein heti reilusti taaemmaksi (brittilässä ei harrasteta paikkojen numerointia ja sali oli melkein tyhjä, eli valinta oli varsin vapaa). Se auttoi hetken, mutta kohta oli taas kahta huonompi olo. Mahassa velloi ja kylmä tuskanhiki virtasi. Yritin juoda Pepsiä oloani helpottaakseni, mutta se se siellä mahassa vasta velloikin. Noin puolessa välissä leffaa olo olikin sitten jo niin järkyttävä, että oli pakko ampaista salista vessan puolelle oksentamaan sisuskalut pihalle. Sen jälkeen en leffaa enää juurikaan seurannut muuten kuin kuuntelemalla ja välillä kurkkimalla, kun jotain jännittävää tapahtui. Muuten piileskelin käsieni takana, mikä oli hirveä harmi, koska mua olisi oikeasti kiinnostanut seurata sitä leffaa. Ei vaan yksinkertaisesti pystynyt. Piti vielä leffan loputtuakin mennä nolaamaan itsensä, kun kotimatkalla oksensin kadulle vielä pariin otteeseen.

Että näin katsomme Cloverfieldiä. Jotenkin se kamera vaan heilui ja hytkyi niin paljon, että mun aivot hämmentyi aivan täysin ja päätti, että jee, nyt voidaan pahoin. Siitä onkin hetki kun on viimeksi ollut noin paha olo. Mutta internet taas pelasti ja paljasti etten ole ainoa katsoja, joka on reagoinut noin.

Jee jee. Huomenna alkaa luennot.


01. helmikuuta 2008
Ja mulle toi.

Iih. Ostakaa joku mulle tämä paita, niin eritän isoja punaisia sydämiä.


01. helmikuuta 2008
Ow.

Kyllä se käsille roiskuva kuuma öljy tuntuu aina vaan yhtä kivalta.